Väpän iskän ja äiskän luonnetestit!!!

Voi hyvänen aika sentään!!!  Väpä pojan isukki Dubion Lupus alias "Luppe" oli käynyt luonnetestissä viikon lopun aikana ja saanut huikeat +291 pistettä  (min.-300- max +300)

Toimintakyky +3 ...
Terävyys +2 suuri
Puolustushalu +3 kohtuullinen
Taisteluhalu +3 suuri 
Hermot +3 tasapainoinen ja varma
Temperamentti +3 vilkas
Kovuus +2 kova
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukaukset + paukkuärtyisä

 Tuomarina toimivat Sirpa Heilä ja Irene Puputti.

Eikä Väpän äitikään, Giramin Chadna alias "Maisa", yhtään huonommin suoriutunut  luonnetestistä 15.10.2011, vaan oli saanut myöskin loistavat +212 pisteet!!!

toimintakyky +2 hyvä
terävyys +1 pieni, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
puolustushalu +2 suuri, hillitty
taisteluhalu +3 suuri
hermorakenne +1 hieman rauhaton
temperamentti +3 vilkas
kovuus +3 kohtuullisen kova
luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen,
luoksepäästävä, avoin
laukausvarma tuomarit

Bengt Söderholm ja Lea Haanpää

Mielenkiinnolla jää nähtäväksi mimmonen poika Väpästä kehkeytyy :))) On kyllä hieno poika jo nyt!!!

Jenni Björk haku 17.5.2012 Orivesi

Helatorstain vietin Väpän kanssa erittäin mukavassa seurassa Orivedellä. Orivedelle oli tullut hakukoulutusta pitämään Tampereelta Jenni Björk. Päivä aloitettiin puoli yhdeksältä Oriveden nesteen kahviossa ja sieltä siiirryimme pieninen tutustumisen jälkeen hakumaastoon. Hakurata tallatiin hyvin tasaiseen ja selkeään mäntymetsään. 

Hakualueen tallattuamme otimme vuoron perään lyhyet leikitykset koirillemme. Samalla näimme miten kukin koira leikillä palkattiin ja sitä tietoa tulimme käyttämään myöhemmin ollessamme maalimienä piilolla. Väpä hiukan äänteli vieraan leikittäessä, otti hiukan painetta, eli oli hiukan epävarma uudessa tilanteessa, muuten normisti saalisti ja taisteli. Väpä on Jennin mielestä vähän jökö :), ja se on vielä hyvin nuori koira eli vaatii edelleen paljon leikitystä ja saalisvietin voimistamista ja sen tulisi oppia leikkimään vapautuneemmin  vieraiden kanssa. On myös huomioitava, että vuotikkaalle malille ei vielä välttämättä ole ihan hirveästi taistelutahto kehittynyt. 

Ensimmäinen hakutreeni -kierros Väpälle otettiin kahdella eri palkalla. Ensimmäistä kertaa kokeiltiin lelupalkkausta ruuan lisänä koska kaikki koulutukseen osallistuvat olivat kokeneita maalimiehiä. Väpä on hakumetsässä mennyt tähän asti pelkän ruuan voimalla. Piilolla maalimies sai hakea ja katsoa, mikä on se oikea palkkaamistapa lelulla Väpälle; onko se kahden lelun heittelyä, vaiko liikkuvaan saaliiseeen purua, vaiko lelun kantamista tai vetämistä. Jenni sanoi, että Väpä on sellainen   diesel-kone, niin että sen kanssa täytyy maalimiehen antautua leikkimään kunnolla ja maalimiehen tulee sietää pientä törkyilyä, sillä jos sen kanssa ruvetaan tekemään sievistely leikkejä, niin silloin se ei ikinä ala tekemään täysillä töitä. Hakupuolella halutaan, että koira käyttäytyy korrektisti maalimiehillä, mutta kaikki koirat eivät palkkaannu siitä.Sopivammaksi leikkimuodoksi paljastui kahden pallon tai patukan heittely.

Kaikilla piiloilla palkka tuli heti löydöstä. Väpälle otettiin avopiilossa olevia maalimiehiä viisi kappaletta. Lähetin Väpän suoralla pistolla kolmelle ensimmäiselle piilolle ilman apuja. Ensimmäinen pisto oli syvä, piilo oli noin 70 metrissä. Ihan lopussa koira hiukan pyöri, mutta löysi maalimiehen nopeasti. Samalla kun maalimies palkkasi koiraa siirryin hitaasti Jennin kanssa myös piilolle. Maalimies leikki kahden pallon leikkiä ja koira toimi oikein kivasti. Leikin lopussa maalimies teki lyhyen rauhavaiheen Väpälle, kun minä samalla kiersin koiran sivulle ja otin liinasta kiinni. Irroituksen jälkeen maalimies hetsasi lelulla, lähti etenemään takareunaa pitkin seuraavalle piilolle ja Jenni, minä ja Väpä siirryimme keskilinjalle. 

Toiselle etukulmalle Väpä teki suoran piston ja mutta loppupäässä kaarsi voimakkaasti oikealle ja meni piilon vierestä rataa eteenpäin, liekkö tuuli johdatellut. Aloin jo huutamaan koiraa keskilinjalle, mutta hyvin pian koira kääntyi ympäri ja juoksi piilolle. Koira ei totellut luoksetulokäskyä kun oli saanut vainun maalimiehestä-hyvä niin, ja toivon mukaan vastaisuudessakaan kutsuni ei tulisi häiritä koiraa, jos se on jo haistanut maalimiehen. 

Kolmas piilo löytyi taas melko nopeasti-koira teki suoran piston. Maalimies palkkasi ensin ruualla ja sitten leikillä. Rauhavaiheen jälkeen samat hommat, eli siirryin koiran sivulle otin liinasta kiinni ja maalimies varasti lelun ja me siirryimme keskilinjalle. 

Kokeilimme neljännellä ja viidennellä piilolla haamua. Väpä olikin ihmeissään näkemästään ja sai sitä toivottua potkua radalla etenemiseen.

Jenni ohjeisti, että vaikka tänään oli pitkäkestoiset palkkaustilanteet, niin vastaisuudessa ne ei voi kestää näin kauaa. Väpä on nyt kuin diesel traktori kun se lähtee keskilinjalta maalimiehiä etsimään.  Vähän niinkuin se odottais käynnistämistä ja niimpä  virettä tulisi nostaa  korkeammaksi haamuilla, äänellä ja paolla. Maalimiehillä nopeat reippaat palkat ja väillä käyn itse hakemassa koiran mukaan. Lisäksi lähetyksiin ohjaajalle rauhaa lisää. Myös patoamista hakumetsään ja hallintaa, niin että se tuottaa viettiä. 

Päivä oli pitkä ja opetus innostavaa, joten otimme vielä toisen kierroksen ja sen otin Väpälle pelkkänä    ilmaisutreeninä. Maalimiehet olivat yksitellen aika lyhyen, reilun kymmenen metrin päässä keskilinjasta metsässä ja aluksi pitivät kädessään irtorullaa. Loppukeväästä siirryimme jo maassa oleviin irtorulliin, mutta tänään näin alkuun halusin rullan ylemmäksi. Koiran napatessa rullaa suuhunsa, varmistelin tuomista vielä ”tuo” käskyllä ja samalla pääsen ehkäisemään ennakolta mahdolliset koiran temppuilut . Koiran tuodessa minulle rullaa myös peruutin. Hyvin ote pysyi rullaan ”irti” käskyyn asti. Irti -käskyn jälkeen ”sivu” ja liinan laitto ja heti tämän jälkeen ”näytä” ja Väpä juoksi maalimiehelle. Maalimiehellä asettui makuulle, mistä maalimies palkkasi namilla ja tämän jälkeen lyhyt leikittäminen. Loput viisi ilmasua onnistui samaan malliin, ei ennenaikaista rullan pudotusta.  Jenni neuvoi, että vielä selkeämmin voisin auttaa koiraa rullan luovutusvaiheessa, eli käsky ”tuo” ja peruuttamisen avulla johdatellen eteen istumaan. Myös vierelle käskyssä vaadittava korrektia paikkaa-vaikka koira saa seistä. Kunnon sivu-käsky olisi kyllä hallitumman näköistä, joten saattaisin se vaihtaakkin siihen ja siinä tapauksessa koiran lähetysasento olisi istuva. Maalimies voisi olla jo selkä keskilinjalle päin ja rulla maalimiehen takana maassa. 

Kiitän kaikkia mukana olleita ja tietty erityiskiitos kouluttajalle, kun jaksoi koko pitkän päivan ajan perehtyä jokaiseen koirakkoon ja vuolaasti jaella hyviä ohjeita tulevaan. Nyt sitten treeniä treenin päälle...ni eiköhän tosta hakukoira vielä tule :)

Onnea 8.5 2012 yksivuotialle malipojalle!!!

nuori koira: vaatiminen, pakoitteet.

...vaatimisella ja pakotteilla tehdään  koiralle tunnetilaa paremmaksi.

Nuorelle koiralle tulisi jo opettaa, että matalaviettisyys on epämukavaa; esimerkiksi seuraamisessa koira menettää hiukan kontaktia ja korvat painuivat alas ja seuraamispaikka menee huonoksi . Silloin voin ohjaajana lähteä hakemaan virhettä seuraamiseen ja korjata se pienellä nyppäsyllä. Nyppäsyn jälkeen kehu ja tämän jälkeen heti palkka.   Yleinen viretila vaikuttaa siihen, kuinka koira kestää näitä korjauksia. Jos pakote on ollut pikkaisen liian suuri koiralle, ja koira jää alhaiseen vireeseen, niin se heti pääsee palkkauksen johdosta hyvään vireeseen. Koiralla jolla on hyvä vire niin se automaattisesti pakotteen jälkeen tekee aktiivista käyttäytymistä ja siinä vaiheessa päästään vahvistamaan koira palkalla.  Näin toimimalla koiralle kerrotaan, että ohjaaja haluaa hyvää kontaktia ja energistä liikettä kohti ohjaajaa. Tämä on varmasti tunnetilan kannalta yksi tärkeimmistä koulutuksista.

Lisäksi siirymme seuraamisessa näköärsykkeen poistamiseen, aluksi vaatimalla korrektia perusasentoa ilman näköärsykettä. Tässä vaiheessa saisi myös apuohjaaja olla mukana, jotta minun itse ei tarvitsisi katsella koiraa, jotta suoritus pysyisi puhtaana , ja että vahvistuminen tulee vain oikeasta suoritteesta.

Ja kun siirrytään palkkaamaan piilossa olevalla patukalla, niin laitan patukan vasemman olkapään päälle, takin tai liivin alle. Palkkatessa koiraa, voin ottaa sen sieltä vasemmalla kädellä ja antaa koiralle puru vasemmalle viistoon.

Esineruutun luovutuksessa Väpälle tiukkaa kuria ja vääntöö !!! Nyt olen sietänyt Väpän temppuamista esineen luovutuksen yhteydessä jo liian kauan, mut nyt käännetään kirjassa toinen sivu, ja siitä kiitokset Miialle hyvistä neuvoista!!!!

Eli tästä päivästä lähtien, jos Väpä pudottaa esineen ennen käskyä ja joudun uudemman kerran pyytämään sen oikeanlaista luovutusta, niin koiraa en palkkaa tästä suorituksesta. Palkka tulee vasta sitten kun luovutus onnistuu kerralla. Luovutusasento on oltava ohjaajan edessä ei sivulla, mihin olen sitä opettanut tänne asti. Esineen nostoharjoitukset eivät tuota koiralle mitään oppimista. Esineitten tuonnin yhteyteen sama käskysana kuin kapulan noutoon ja koira palkataan esineen kanssa taisteluleikillä.

Koira tekee liikkeen, niin palkalla ei ole kiire.

Tänään tottis kasvattajan tarkastelun kohteena ja sitä myöten tilannekatsaus missä mennään Väpä pojan kanssa. Arki kun koittaa tilataan fyssariltä aika ja zekataan myös pojan fyysinen puoli. Nyt oltiin tänään kyllä kummatkin erittäin alakanttiin, joten tästä on hyvä lähteä parantamaan. Nämä koulutuksen etenemisessä tehtävät suuremmat askeleet tuottavat ongelmia, ei koiralle, vaan ohjaajalle ja niimpä hakataan päätä seinään oikein kunnolla.

  

Edelleen Väpä yrittää napata palkan seuraamisen alussa. Pitäs muistaa, että hallinta lisää viettiä!! Ja nyt Väpä purkaa viettiä ihan turhaan, kun se hyppii ja yrittää tavoitella patukkaa ilman lupaa. Mutta jos sitä ei päästäisi hyppimään , niin silloin se lähtis patoamaan viettiä. Sitten tuo vaaniminen on yritettävä kääntää pois seuraamisesta. Seuraamisessa kun Väpä alkaa jäädä vaanimiseen, niin silloin hyvä ottaa haukutus ”tottista”. Tänään oli se päivä, kun  Väpä ei tehnyt mulle töitä yhtään, vaan se teki töitä patukalle. Ja mitä pisemmälle seuraaminen meni, sitä huonommaksi koira meni. Se lähti kyllä mukaan, mutta jossain vaiheessa irtautui ja meni saalistranssiin patukan tujotuksesta. Koira myös tietää, että palkka tippuu suoraan suuhun, jos vain kulkee mukana. Väpä on löysä koira ja minä teen siitä löysän, jos tungen palkkaa ihan joka väliin. Siinä ei ole mitään patoamista, ja koira on löysä ja se saa palkan. Koira alkaa olla kohta vuoden vanha!!!

Edelleen, perusasento ei oikeuta palkkaan, eli koiraa ei palkata samantien kun pysähdytään. Koiralle ei tule nopeus siitä, että se saa palkan nopeasti, vaan se tuulee siitä, että koira patoaa ennen palkkaa. Koira lähtee löystymään, kun se saa palkan nopeasti ja lopulta koira ei edes suorita temppua, kun se luulee saavansa palkan. Perusasennossa kehutaan koiraa suullisesti, ja kun koira jännittyy, niin sitten ZIP ja palkka.

Seuraamisessa  palkkaan aina samaan suuntaan eli kello kahdeksaan tai yhdeksään. Palkan paikkaa tulisi vaihdella koiran mukaan, varsinkin nyt kun seuraamispaikka on liian takana, niin ei voi jatkaa palkkausta samaan suuntaan. Nyt palkkaa kello kymppiin, jonkin aikaa. 

Tässä vaiheessa hyvä ottaa harjoituksia, missä palkat kädessä ja koira ei saa katsoa niitä. Kun on saalisviettinen koira,  on koiran ennen lelupalkkausta katsottava ohjaajaa silmiin. Koskaan ei niin, että koira saa palkan suorittamisen jälkeen kun katsoo palloon. Koiran on tuijotettava ohjaajaan.

Jäävissä koiran on päästävä seuraamiseen mukaan, eli otettava enemmän kuin kaksi askelta ennen käskyä. Ennen valmistelevaa osuutta hyvä kertoa koiralle, mitä seuraavaksi tullaan tekemään. Jäävien käskyihin jännitettä, kehua mukaan ja palkka koiralle.  Ei saa palkata heti, jotta koira oppii tässäkin sen  patoamisen.  Kun koira tietää, että palkka tulee oikeasti siitä suorittamisesta ja siitä sen jälkeisestä tunnetilasta.

Jälkeä

Tälle keväälle on tullut opiskeltua pk jälkeä ihan kunnolla. Maaliskuun lopussa olin Palveluskoiraliiton tarjoamassa jälkikoulutuksessa, jossa kouluttajina olivat Miia Kiviaho ja Jani Heinilä. Miian luento oli todella hyvä käytännön metsäjäljen harjoitteisiin ja Janin tuomarin näkökulma antoi erinomaisen lisänsä koulutukseen. Monisteita vielä sai matkaan luennon päätteksi. Niistä on runsaasti apua tulevaisuudessa. 

Huhtikuun puolenvälin jälkeen menin Oriveden Palveluskoiraharrastajien järjestämään peltojälkikoulutukseen, jossa luennoitsiana oli Outi Hermiö. Tein hiukan muistiinpanioja, ja laitan jotakin tähän oheen. 

Väpän kanssa menimme heti metsään, kun lumi suli sopivan kokoiselta alueelta pois. Nyt olemme jo kolmet jäljet tehneet, ensimmäinen 100 askelta, toinen 150 askelta ja kolmas 200 askelta. Joka askeleeseen olen tähän mennessä laittanut namin ja alkuun ja loppuun vähän enemmän. Minä pelkäsin kovasti, että pojalle on tullut talven aikana  vauhtia jäljestämiseen, mutta sain iloisesti yllättyä, kun poika jäljesti hyvin rauhallisessa mielentilassa vetämättä, joskin silloin tällöin askeleen ohi :). mutta hienosti meni..ja ne esineet olisi pitänyt treenata jo talvella, mutta jotensakin ovat jääneet unohduksiin, joten ne on otettava tässä hetimiten. Sunnuntaina olisi tarkoitus mennä nurmelle, ja ottaa jo tyhjiä mukaan. 

Outi Hermiö 23.4.2012 /Jälkikoulutus, Uuhiniemi 

Jos koira jäljestää hienosti , kävele perässä, jos koira menee huonosti, pysähdy! Vahvista oikeaa, hylkää väärä! Selkeä yksinkertainen koulutustapa jäljelle, mikä on helppo sisäistää. Mitä kokemusrikkaammaksi koiran saa koulutettua, sitä varmempi se on. 

Jälki nuoren koiran kanssa 

Ensin opetetaan myötätuulessa ja myötäsaraan. Sen jälkeen myötäsaraan vastatuuli, myötäsaraan sivutuuli, myötäsaraan vinotuuli. Sitten aloitetaan poikkisaraan myötätuuli, sitten vastatuuli ja poikkituuli. Sitten vinosaraan myötätuuli, vastatuuli ...jne. Kyllä siinä menee koko kesä! 

Kevätpennun tulisi syksyllä pystyä ajamaan noin 400 askelta suoraa, hyvällä vietillä, ilman viettikatkoksia, hyvällä rytmillä, niin että jäljellä on kymmenkunta tyhjää askelta ja kaikissa edellämainituissa olosuhteissa. Silloin on pohjia tehty hyvin. Ajetaan neljän päivän putkia, tai tehdään sen mukaan miltä koiran jälki näyttää. Kun tapahtuu kehitystä niin otetaan yhden, kahden päivän tauko. Sitten aloitetaan uudestaan helpommalla jäljellä, Paras olisi 3-4 jälkeä viikossa. Kesällä tulee pakollinen tauko, kun heinä pelloilla on liian pitkää. 

Aluksi pennulla kaksi namia askeleessa, sitten yhtä, sitten jäljen keskellä saattaa taas olla askeleessa kahta namia. Loppu on aina onnistunut ja viimeisellä kymmenellä askeleella aikuisellakin koiralla on joka askeleessa herkkunamia, sillä koskaan ei jälki pääty huonosti. Kaikki uudet asiat opetellaan jäljen keskellä, lukuunottamatta esineitä.

 Jos suorat tekevät liiaksi päämäärähakuisuutta, tulee tärkeäksi ohjaajan rooli. Kun ruuan määrää aletaan vähentämään, se tehdään hyvin epäsäännöllisesti. Pennulla voi tosi nopeasti jättää jo yhtä askelta pois, mutta sitten niin, että ennen tyhjää askelta on edellisessä askeleessa nami varpaan kärjessä ja tyhjän askeleen jälkeen nami kantapäässä. Ei koskaan vähennetä niin että ensi 1 askel, sitten 2 askelta, sitten 3 askelta...jne ja sitten huomataan kun on 15 askelta yhtäjaksoiseti namitonta koira alkaa kiihdyttämään. Kun tulee enemmän tyhjiä, niin tyhjien pituus ei pitene, vaan välissä olevan ruuan määrä vähenee. Noin neljään askeleeseen päästään hyvin, ja koira ei vielä kiihdytä, sen jälkeen ei lisätä tyhjien määrää, vaan saattaa olla yksi nami ja taas neljä tyhjää. Koira oppii, että mitä enemmän tyhjää, niin se tarkempi täytyy olla.

Jälkipohjiin vaihtelua. Heinäpelto, rehupelto. Heinäpelto on vaikeampi kuin rehupelto, se menee jo leikatessa erilaiseksi. Pituus, ajetaan pitkiä suoria, ja jo kokeneellakin koiralla aloitetaan keväällä pitkillä suorilla. 

Esineet 

Jos on vietikäs, vahva  tai jälkiorjentoitunut koira niin on hyvä tuoda esineilmaisut ajoissa mukaan jäljelle, jo alle vuoden ikäiselle koiralle. Toisaalta, vähemmän jälkivietikkäälle koiralle, esineet voidaa tuoda jäljelle vasta myöhemmin. Esine on aina vietin katkos, mutta esine on myös tie päästä koira palkkaamaan. Koira saa ilmaista istuen, mennä maahan, seisten tai vaihdellen.e. Koira voi myös ottaa esineen suuhun ja jäädä paikoilleen. Esineen ilmaisun alkuharjoituksia muualla. Harjoitus; ohjaaja istuu lattialla ja kiinnittää pennun huomion esineeseen. Esinettä vedetään pitkin lattiaa ja jossain vaiheessa tulee käsky maahan. Esine on käden suojassa, koska koira ei saa sita ottaa suuhunsa. Kielletään jos koira yrittää koskea esineeseen. Kun koira menee maahan, ZIP ja palkka. Palkka tulee samasta kädestä missä esine on.

Esineilmaisun aloitus jäljellä lopusta lukien. Joidenkin harjoitusten jälkeen esineet viedään jäljelle, kuitenkin sitä ennen ollaan jäljen lopussa tehty maahanmeno ruokakipolle. Harjoitus; 10-15 askelta ennen jäljen päättymistä ohjaaja siirtyy jäljestävän koiran viereen ja kun saavutaan esineelle jäljen lopussa , niin ohjaaja menee koiran kanssa maahan, maahankäskyn sanoessaan. . Paino pois koiran puolelta, eli koirasta poispäin oleva polvi alas, jotta ohjaaja ei omalla kropalla painosta koiraa vinoon. Heti kun koira menee maahan tulee ZIP ja palkka ja kansi auki rasiasta. Kun maahanmeno on valmis ruokakipon kanssa, niin viedään esine ruokakipon paikalle, kuitenkin noin 10 askelta ennen jäljen loppumista

Kun aloitetaan jäljen lopusta, niin esineestä tulee viettiä nostava koska se on lähellä onnellista loppua. Ekoilla kerroilla ohjaaja kulkee koiran vieressä esineelle ja menee maahan yhdessä koiran kanssa, ja heti kun koira menee maahan tulee ”hyvä” ZIP ja vapaa. Koira saa nousta, jos se haluaa, koiraa ei vaadita jäämään maahan.  Maahanmeno on monesti alistava ja jos se on uusi asia, niin moni koira menee epävarmaan tilaan. Harjoitus; Kun koira on rento vapautuksen jälkeen, laitetaan se uudestaan maahan ja harjotellaan nyt vasta se oleminen siellä. Koira saatetaan vieläkin vapauttaa sieltä, ja vielä uudestaan käskeä maahan ja tehdään siitä maassa makaamisesta hyvä asia koiralle.

Kun koira makaa sopivassa tilassa, niin tiputellaan ruokaa koirasta poispäin meneviin askeleisiin aloittaen kauimmaisesta askeleesta eli esim 3-2-1 koiraan päin. Kun ohjaaja näkee, että koira kerää viettiä ja patoaa, niin tulee käsky ”jälki” ja sitten seuraa lyhyt matka jäljen loppuun.  Kun yksi esine alkaa toimia hyvin, koira ei kuormitu siinä, ei esineestä, eikä maassaolosta, niin sitten voidaan jo lisätä esineiden määrää. Jos koira ei pidä ruuasta, niin sen voi palkata ilmaisun pallolla. Pallo vaan heitetään jäljestä pois päin.

Pk treenit alkoivat Kennelkerhon kentällä

Satulle superkiitokset hienoista kuvista!!!