Kontaktiharjoitukset

Miten rakennetaan suoritusvarma kontakti koiralle 

Kun koira on oppinut sen,  mitä siltä vaaditaan, niin sille tulee opettaa myöskin se, mitä siltä ei haluta. Aika palkkaamiseen ei pitene, mutta häiriö alkaa kasvamaan. Kun koira osaa olla 3 sekuntia ilman häiriötä hyvin, niin aletaan tekemään koiralle häiriötä, apuohjaaja taputtaa käsiä, liikkuu, touhuaa jotakin.  Alkuun pieni häiriö, ei massiivihäiriötä, esim. toista koiraa haukkumaan viereen. Olosuhde täytyy olla kontroloitu, ja jos koira katsoo apparia, niin kielto EI, toistetaan häiriö ja jos koira pitää kontaktin, niin kehu ja palkka. Koira oppii sen, että jos jossakin tapahtuu jotakin, ja pidät kuitenkin hyvän kontaktin, niin kohta tulee palkka. Hyväksyttävää ei ole katsella muualle.

Monesti kontaktin menetykset johtuvat siitä, että ei olla kerrottu koiralle, että kontakti ohjaajaan ei saa tippua. Jos koira saa katsoa muualle, kun  tapahtuu häiriötä, ja ohjaaja on hiljaa ja antaa koiran katsella häiriötä. Vihdoin kun koira ottaa kontaktin ohjaajaan, kehutaan siitä, eli annamme itse koiran valita. Koira oppii, että voi katsella häiriötä, ja sitten saa kehuja, kun ottaa kontaktin ohjaajaan.

Meidän tulee olla reiluja koirillemme

Jos halutaan suoritusvarmoja suorituksia, niin  että koira ei missään tilanteessa menetä kontaktia,, meidän täytyy lähteä kertomaan se koiralle. Koiralle sanotaan EI, kun se tekee virheen ja kehutaan kun se tekee oikein, mutta se ei saa heti ruokaa, vaan tehdään sama tilanne uudestaan, eli sama häiriö toistuu ja jos kontakti on hyvä, niin siitä vasta tulee palkka. Häiriötä hiljalleen lisätään ja vaaditaan koiralta enemmän.  Alkuun appari vain käveli, myöhemmin appari menee kyykkyyn,  nousee ja taas se menee kyykkyyn, ja jos koira menettää kontaktin, niin se ei ole enään pelkkä EI vaan kiellon lisäksi nyppäistään pannasta hiukan ylöspäin, ja taas appari menee kyykkyyn ja jos nyt koira vielä katsoo apparia, niin nyt voidaan jo lujemmin käskeä "EI, MITÄ SÄ TOUHUUT SIINÄ, KATSO TÄNNE!" Ja tämän jälkeen, jos koira ottaa kontaktin, kehutaan koiraa. Ja taas appari menee kyykkyyn, koira pitää kontaktin ja tästä seuraa runsaasti kehuja ja palkka.

Perusidea on hyvin yksinkertainen, koiralle kerrotaan EI NÄIN, vaan NÄIN, ja mitä isommaksi saadaan oikean ja väärän tekemisen ero, niin koira alkaa väistämättä hakeutumaan siihen oikeaan tekemiseen. Tämä saattaa olla vaikeaa monelle ohjaajalle, vaikkakin kuulostaa yksinkertaiselta. Esimerkiksi oikea aikaisuus kiellolla ja kehulla. Käskyt eri äänensävyillä ja eri koirille oikeanlaiset pakotteet, pakotteet koiramateriaalin mukaan.

Scherkin seminaari 24.1.2015, Veikkola

Kokeisiin mahdollisimman koira-ystävällisin metodein.

Suojelukoiran itsevarmuus näkyy hyvissä koetuloksissa

Saksassa on muutamia koiran huippukouluttajia joihin ehdottomasti kuuluvat Peter ja Connie Sherk. Jokainen suomalainen koirankouluttaja voisi halutessaan heiltä jotakin oppia, koska he tekevät tulosten valossa jotain paremmin kuin suomalaiset. Peter ja Connie kouluttavat Saksassa koiriaan Heuwinkkelin clubilla, joka on maailman kenties menestynein. Heidän tavoitteena on saada niin hyvät kuin huonommatkin koirat, rodusta riippumatta, esittämään koe-ohjeen mukaisia suorituksia onnistuneesti kilpailuissa - mahdollisimman koira- ja ohjaajaystävällisin metodein.

Mia Skogsterillä ja Peter ja Connie Scherkillä on pitkä ystävyys takanapäin. He ovat kilpailleen samanaikaisesti MM kisoissa ja Miia on treenannut koiriaan heidän Heuwinkkelin clubilla. 
Heuwinkelin clubilla menestystä on tullut malinoiseilla, saksanpaimenkoirilla, kuin hovavarteillakin. Heillä on vankkaa näyttöä omasta koulutustyylistään, 30 vuoden aikana, ainoastaan 3-5 koiraa on joutunut vaihtamaan harrastusta . Heidän mielestään suurin osa koirista on tarpeekisi hyviä, niin että niillä voidaan kisata MM tasolla. Treenit suunnitellaan niin, että koiran itsevarmuus kasvaa, vaikka se ei olisi kaikkein itsevarmin koira.

Seminaari oli tarkoitettu suojelua harrastaville koirien ohjaajille, että myös maalimiehille. Maalimiesten pitäisi pyrkiä ohjaajien tavoin kehittymään ja oppimaan lisää koko ajan. Tänään Peterin semmaan osallistui 150 henkeä, joista maalimiehiä vain parisenkymmentä. Onneksi moni heistä oli juuri niitä Suomen huippuja. Kaikilla asenne saada uusia ajatuksia treeneihin ei koskaan katoa.

Pennusta suojelukoiraksi Heuwinkkelin metodeilla

Jos pennun kouluttaminen aloitetaan saalisleikillä, se ei opi haastamaan maalimiestä.

Saalisleikissä koiralla on hauskaa, sitä ei uhata. Myöhemmin, kun leikki muuttuukin vähän ikävämmäksi, maalimies kuormittaa, vaatii koiraa taistelemaan, on koiran vaikea ymmärtää sitä.

Peterin tapa aloittaa koulutus pentuna, on saanut alkunsa boksereista. Niitä oli hyvin vaikea saada haukkumaan kun koulutus oli aloitettu saalilla tai liian myöhään.

 Kun pentu tulee uuteen kotiin 7-8 viikkoisena, se keskittyy vielä ohjaajaan. Kun pentu vähän kasvaa,  alkaa se enemmän reagoimaan ympäristön ärsykkeisiin. Kaikkeen mihin pentu reagoi aggressiivisesti,  kitketään pois. Myöhemmin, suojeluharjoituksessa kuitenkin halutaan koiran esittävän vahvaa aggressiota. Jos nuori koira ei ole tottunut tai saanut reagoida aggressiivisesti asioihin, voi olla vaikea kaivaa myöhemmin  sitä esille.

Scherkit aloittavat suojeluharjoitukset silloin, kun pentu alkaa reagoida ympäristöönsä. Siten saadaan vahvistettua pennun aggressiopuolta heti alusta lähtien. Koulutus aloitetaan aina samanlaisesti, rodusta riippumatta . Ensimmäisissä harjoituksissa (noin 3-4 kuukauden iässä),  ohjaaja tuo pennun tyhjälle kentälle, pitkässä liinassa. Ainoastaan maalimies ja piilo ovat jossain kauempana.

Kun kentällä ei ole muita ärsykkeitä, pentu kiinnittää huomionsa paremmin maalimieheen. Harjoitukset kohdistetaan piilolle. Ohjaajan tulee pitää tuntuma liinaan, niin että se ei koskaan pääse löysäksi, jotta vältytään ikäviltä nykäisyiltä. Pennulla tulee olla myöskin aina valjaat, jotta haukkuminen onnistuu hyvin.

Kentällä oleva maalimies alkaa elehtiä epäilyttävästi, niin että pentu reagoi häneen. Pennun tulee tehdä aloitus, ei maalimiehen ja kun pentu kiinnittää huomionsa maalimieheen, niin maalimies esittää hiukan pelästynyttä, niin että pentu kokisi tilanteessa olevansa voimakas ja vahva. Pennulta saattaa lähteä haukahdus, ja tällöin maalimies juoksee poispäin ja ohjaaja kehuu ja kannustaa pentua. Pennun käyttäytyminen on reaktiivista, idea on kuitenkin se, että pentu tulee myöhemmin aktiiviseksi.

Aluksi treeneissä etäisyys on pitkä, mutta kun pentu alkaa reagoimaan oikein ja itseluottamus kasvamaan, maalimies alkaa lähestymään. Hiljalleen maalimies vähentää ärsykkeitä.

Pentua treenataan 2-3 kertaa viikossa ja useampi kerta saattaa olla samalla kerralla. Treenit kestävät vain muutaman minuutin.
Hiljalleen aletaan antamaan henkistä ja fyysistä painetta nuorelle koiralle, piiskalla tai patukalla. Kun treenejä ei aloiteta saalispainoitteisesti, niin on todella tärkeää, että pentu ei saa purua pitkään aikaan. Haukkua ja taistelutahtoa vahvistetaan ainakin pari kuukautta.

 Kun treenit aloitetaan taistelutahtoa ja haukkua vahvistamalla, voidaan huomata kuinka nopeasti koiran itseluottamus kasvaa ja kun myöhemmin ensimmäinen puru annetaan, koira on valmiiksi korkeassa vietissä, ja se voi kaiken energian antaa puruun.

Koiraa ei tarvitse houkutella puremaan hihaan. Ensimmäinen puru on koiralle hyvin merkityksellinen, se jää koiran mieleen. Koira oppii hyvin kuormituksen, maalimiehen antaman uhan ja vastaa siihen koko kehollaan

Myöhemmin koiran tulee keskittyä maalimieheen, kun tyyny lepää maassa koiran ja maalimiehen välissä. Kun koira puolustaa raivokkaasti tyynyä, ja maalimies pakenee, koiran huomio menee tyynyyn, se saa käydä tyynyyn kiinni.  Kanavointia ei vaadita koiralta. Koira saa voittaa lelun ja saa tehdä sillä mitä haluaa, ravistella, kantaa jne. Näin ei tule ongelmia otteiden suhteen, ja samalla lisääntyy taistelutahto ja into maalimiehen kanssa leikkimiseen. Jos pakotetaan koira kanavoimaan, paineen kautta, sitä enemmän tulee ongelmia.

Koirien haukkumistyylit ovat erilaisia, toiset joko seisoo, joku on puoli-istuva, joku pompottaa, kuitenkin tärkeintä on se, että koira löytää oman rytminsä ja koira ei kosketa maalimiestä haukkuessaan, vaan pitää pienen etäisyyden.

Koira ei ikinä saa purua piilolla! Jos koira on saanut aina piilolla purun, niin koira alkaa itse määrittämään haukun pituutta, ja palkan toiveessa haukku alkaa hiljenemään, kun jos se tehdään niin, että palkka heitetään koiralle palkaksi, ja se saa jahdata palkan itselleen ja tämä vahvistaa haukkumista.

Jos piilolla haukkuminen on ollut kuormittavaa , koira ei halua hakeutua näihin tilanteisiin myöhemminkään. Kaikki treenit tähtäävät siihen, että kokeessa koira saapuu kuudennelle piilolle, missä on paikoillaan seisova maalimies, koira huomaa, että maalimiehellä on hänen lelunsa/hihansa kädessä, ja koira tietää heti mitä pitää tehdä. Se aloittaa aktiivisen ja voimakkaan haukun. Jos hihan saavuttamisesta on tehty elämän ja kuoleman leikki, niin että koira joutuu puolustamaan itseään, niin ei saada täysin aktiivista haukkua aikaiseksi. Tämän pitää olla koiralle hauskaa, ei niin, että se on pakotettu puolustamaan itseään ja sen takia aloittaa piilolla haukun.
Kun koira on opetettu pitämään taistelusta, ja se on oppinut olemaan siinä vahva, niin koira palkkaantuu taistelusta myös kilpailuissa. Jos koiraa on viety pelkästään saalisvietillä, niin tälläisen koiran päämäärä on saada hiha itselleen. Koira hyväksyy ja kestää kuormituksen, mutta kisasta toiseen koira huononee, kun se alkaa oppimaan, mikä on treenien ja kisojen ero- kisoissa koira ei saavuta päämääräänsä eli ei saa hihaa itselleen.

Jälkivartiointioinnissa tulisi opettaa koira haukkuvaksi niissä vartioinneissa missä haetaan hallintaa.

Hiljaisella koiralla on paremmat mahdollisuudet saada täysiote kuin haukkuvalla koiralla. Haukkuva koira voi helpommin saada huonon otteen. Kokeissa hiljaisessa vartioinnissa huomataan helpommin jos koiran keskittyminen herpaantuu Siksi opetetaan koiralle kaksi eri ”irti” käskyä, lyhyissä vartioinneissa eri käsky kuin pitkässä. Lyhyessä vartioinnissa koiran täytyy olla hiljaa, ja pitkässä koira saa aloittaa vartiointihaukun. Ohjaaja opettaa näiden kahden eri irtikäskyn merkityksen koiralle.

Koiran tulisi pyrkiä aktiivisesti saamaan tyynystä/hihasta purua, ei niin, että koira istuu ja avaa suunsa, ja maalimies pudottaa hihan koiralle suuhun. Maalimiehen tulee lukea tarkasti koiraa. Kokeessa annetaan 2x20 pistettä uudelleen hyökkäyksestä, eli siihen kannattaa panostaa. Koira tulisi saada purun kun se on nopea ja tavoittelee hyvin, näin tehdään koirasta entistä aktiivisempi ja nopeampi.

Kun koira on 7-8 kuukautta vanha aletaan tekemään pitkän liikkeen pohjia. Pitkää liikettä lähdetään harjoittelemaan ensin lyhyeltä matkalta, ja hiljalleen pidennetään matkaa. Usein koiran ensimmäinen puru on 6 kuukauden iässä. Jotta koira saisi maximaalisen vauhdin pitkään liikkeeseen, purutyynyä ei pidetä liian korkealla, koska silloin koira keskittyy liikaa siihen hyppyyn. Alusta pitäen harjoitellaan maalimiehen molempia puolia, ensin otetaan koira purutyynyyn maalimiehen toiselle puolelle ja sitten toiselle. Kun koira tulee kovalla vauhdilla tyynyyn kiinni, niin maalimies ei vedä tyynyä koiran edestä pois, koska silloin saattaa seuraavalla kerralla koira kohdistaakin hyökkäyksen maalimieheen.

Pitkän liikkeen hyppyä opetettaessa koiralle, pidetään koira pitkässä liinassa. Liinaa käytetään vaihetelevasti, välillä jarrutetaan koiraa koko matka, välillä pysäytetään koira loppuvaiheessa, niin, että se ei pääsekkään puremaan, tai sitten niin, että keskivaiheella matkaa maalimiehelle, otetaan kevyt tuntuma liinaan ja puruun annetaan tuki. Eri liinankäytöllä saadaan koiran vietti nousemaan. Kun koira tulee hyppyyn tulisi maalimiehen äänellä ja eleillä osoittaa, että, että sattuihan sitä kun koira rohkeana tuli kiinni.

Selkäkuljetuksen treenaaminen aloitetaan ilman maalimiestä, koska halutaan, että koira on alemmassa vietissä ja sitä silloin on helpompi opettaa.

Selkäkuljetuksen hyökkäyksessä puru maalimieheltä tulee aina oikealta puolelta, vaikka koira kuitenkin näkee kuljetuksessa, että purutyyny on vasemmalla. Kisoissa maalimies ottaa aina koiran oikelta hihaan kiinni.

Myös kulmat opetetaan selkäkuljetuksessa. Aikaisemmin se tehtiin pysähdyksen kautta, mutta aivan lähiaikoina ovat kehitelleet uuden menetelmän. Sitä kutsutaan ”humaltuneeksi avustajaksi”. Maalimiehen vierelle siirtymenen opetellaan myös asteittain. Sitten kaksi asiaa yhdistetään, selkäkuljetus ja maalimiehen sivulle siirtyminen.

Peter ja Connie Scherk ovat kehittäneet parempia tapoja hallinnan opetukseen,

• Miksi hallintaa rakennetaan vieläkin suurien konfliktien kautta niin monelle koiralle?
  
• Maalimiesten tulisi tietää, miten tänä päiväinä nykyaikaisilla menetelmillä, koiraa turhaan kiusaamatta, voidaan opettaa suojeluhallinta, ilman että maalimies mätkii piiskalla suojelupiiloa ja tekee ohjaamisesta ohjaajalle hel*ttiä ja koiralle hallinnassa olosta mahdotonta. Ohjaajille pitää kertoa, mitä heidän tulee opettaa koiralle tottisosuudessa ja c-osan hallintaliikkeissä. Ohjaaja opettaa koiralle matalemmassa vietissä teknisesti mm selkä/sivukuljetukset/piilolta siirtymiset/sivulle kutsut, puhtaan haukun piilolla, irroitukset sekä piilon kierrot. Näin vältytään myös siltä, että ohjaajien ei tarvitse isojen pakotteiden avulla osaamatonta koiraa laittaa hallintaan suojelutreeneissä
 

Paikallaolo

Varmuus ja oikea mielentila

Koira jolla ei ole hyvä suhde ohjaajaan tai jonka koulutus perustuu liikaan paineeseeen, ei pysty tekemään varmoja suorituksia . Paikallaolossa kaikkein tärkeintä on varmuus. Koiran on pysyttävä paikoillaan tapahtuipa mitä hyvänsä. Eli jos kokeessa toinen koirakko ottaa esim noutoa, niin oma koira ei tule lähteä paikallamakuusta samalle kapulalle tai jos otetaan luoksetuloa, niin oma koira ei saa tempaista täysillä toisen koiran perään. Ohjaajan täytyy voida luottaa siihen, että koira pysyy paikallaan.

 Toinen yhtä tärkeä asia paikkamakuussa on koiran oikeanlainen mielentila. Koiran pystyy kouluttamaan niin, että se on paikkamakuussa levollinen, eikä ole ns ylivietissä. Koiran tulisi olla aktiivinen ohjaajan päin, eikä vilkuilla ympäristöä . Koiran pitäisi olla paikkamakuussa hyvällä ilmeellä, ei paineistuneen näköisenä. Koiran tulisi nauttia olostaan paikkamakuussa.

Kokeessa paikallaolo on joko ensimmäisenä taikka viimeisenä se on 50% mahdollisuus. Sitä treenataaan yllättävän vähän, vaikka se on 10 pisteen liike. Yhtä arvokas liike, kuin ensimmäinen seuraaminen.

Paikallaoloon tehdään viettiä

Harjoitus jo kisavalmiille koiralle. Paikallaoloon tehdään virityspiste, niin että koira nousee suoritukseen. Ohjaaja palkkaa satunnaisessa kohtaa koiran, esim jossakin kohtaa ennen piiloa tai  piilota heti ilmaantuessaan . Halutaan, että koira vielä nostaa viettiä ohjaajan selälle tai siinä vaiheessa kun se näkee, että ohjaaja tulee. Sitten aletaan tulla lähemmäs ja lähemmäs koiraa, ollaan viimein koiran luona, ei tulekkaan palkkaa. Koira on aivan skarppina, ja yht´äkkiä ohjaaja palkkaakin koiran. Tai sitten vasta istumisen jälkeen tai istumisen jälkeen saatetaan ottaa vielä haukku, tai vasta sitten seuraamisessa, kun poistuu paikkamakuulta yhdessä koiran kanssa.  Koiran ilme pysyy hyvänä, odottavana, ja se on innostunut. Palkka voi tulla vasta kun ollaan koiran kanssa piilolla ja koira käsketään maahan ja  odotellaan parin eteenmenoliikkeen loppumista, saatetaan ottaa pieni hetsaus ja palkka. Koira oppii nostamaan viettiä paikallaolosta ja paikallaolon jälkeen ja näin meillä on hyvässä tunnetilassa oleva koira, kun lähetään suorittamaan liikkeitä. Jos paikallaolo tulee viimeisenä, niin ei haittaa, ompahan hyvässä tunnetilassa kentältä poistuva koira.

Harjoitus; Harjoitteella saa terävyyttä koiraan, kunhan tekee tempun selkeästi. Jätän koiran paikkamakuuseen ja alan siirtymään koirasta poispäin. Yht äkkiä saatan kesken poistumisliikkeen vapauttaa koiran palkalle. Teen nopean suurieleisen liikkeen, mitä koskaan en kisassa tee.

Talven harrastukset

...ensimmäisenä tulee vetohiihto. Kun lunta on tarpeeksi, suuntaamme lenkkeilyt jäälle tai metsäautoteille.




Matkaa taitamme kerrallaan noin kuusi kilometriä.




Pimeys ei haittaa, onhan meillä heijastimet ja otsalamppu. 



Kahdeksanvuotias valkoinen pärjää puolet nuoremmalle malinoisille vauhdissa oikein hyvin.



Ja kun viisas narttu on, niin laittaa pojan hommiin; polkua lumeen ensimmäisenä tallomaan.



Sitten urheilullisen suorituksen jälkeen kotiin tarhaan hirvenluuta järsimään.

LUOKSETULO

VAUHTILUOKSETULO

 

OIKEIN Opetetaan koiralle, että kun se on aktiivisemmillaan, ohjaaja on aktiivinen ja palkka lentää vaikka välimatka on pitkä.  Hiljalleen voidaan siirtää palkkausta lähemmäksi ohjaajaa. Kun koira hidastelee, ei koskaan palkata sitä siitä.

VÄÄRIN Jos luoksetulossa koira alkaa himmaamaan, useasti ohjaaja aktivoituu, että me saadaan koiralle uudestaan lisää vauhtia. Koira oppii, että kannattaa hidastaa vauhtia, niin ohjaaja muuttuu aktiivisemmaksi.

 

Vauhtiluoksetulossa palkka heitetään taakse ohjaajan jalkojen välistä . Koira juoksee palkan perään ohjaajan jalkojen välistä. Koiran luoksetulo saattaa hidastua, jos se tulee paikalla olevaan palkkaan kiinni, siksi palkka heitetään, ennen kuin koira saavuttaa sen. Luoksetulossa  palkkasanan ZIP  paikkaa tulee vaihdella, se voi tulle heti kun koira lähtee tulemaan, puolivälissä, tai ihan lähellä ohjaajaa. Mutta yleensä siinä vaiheessa kun koira tulossa täysillä-koira siis palkataan täysillä tulosta. 

 

Silloin kun koiralla on korvat lipassa, niin silloin koira tulee täysillä. Jos se tulee korvat pystyssä, niin vauhti ei ole luja ja silloin otetaan koira eteen ja heti perään nostatus (haukku).

Haukutusta

Kaikilla koirilla ei tee viettiä ja lisää vauhtia siltikään, vaikka se palkataan täydestä vauhdista. Toiset koirat pitää päästää haastamaan ohjaajaa, eli ohjaaja huutaakin luoksetulon puolivälissä ”tottista” ja koira tulee nopeasti ohjaajan eteen haukkumaan ja haastamaan. Eli koirakohtaisesti.

 

Kun otetaan pitkässä matkassa luoksetulon yhteydessä haukkua, niin siinä yhteydessä ei oteta eteenistumista. Tämän harjoituksen idea on tehdä luoksetuloon sitä tunnnetilaa ja se on ihan sama miten koira tulee, vaikka loikalla törmää, kunhan tulee oikeassa mielentilassa.

 

ETEENISTUMINEN

Nostetaan eteenistumisen jälkeistä tilaa

Koira kytsutaan lyhyeltä matkalta "tänne", ja jos se jää liian kauaksi eteenistumisessa, niin appari tämän jälkeen liinalla estää koiraa lähtemästä ohjaajan perään, kun ohjaaja karkaa hetsaten lyhyen matkan päähän . Tämän jälkeen ohjaaja käskee  "tänne". Kun koira tulee ohjaajan eteen, istuu ja paikka on korrekti, niin ohjaaja kehuu koiraa ja samanaikaisesti peruuttaa ja rauhallisesti kaivaa palloa takin sisäpuolelta esille. Ohjaaja näyttää koiralle pallon ja sanoo ”tänne” ja ottaa vielä muutaman askelee taakseppäin. Palkkaa ei heitetä koiralle, sillä palkan antotavalla halutaan vahvistaa koiraa tulemaan lähelle ohjaajaa. Palkatessa eteenistumisesta ohjaaja menee koiran alta pois samalla kun antaa lähellä omaa vartaloa palkan. Ohjaaja ei saa olla eteenpäin kumarassa koiraa kohden missään vaiheessa ja pallo naruineen oltava piilossa.

Rikotaankin se kaava .

Viettiä luoksetuloon ryhdytään nostamaan kun koira on kisavalmis. Appari pitää koiraa, haukutetaan koiraa, käsketään koira maahan ja juostaan luoksetulopaikkaan ja huudetaan tottista, koira haukkuu, käsketään maahan,  saatetaan haukuttaa vielä kerran, sitten käskyt "maahan" ja "tänne". Kun tehdään perusasento, tulee käsky "sivu", haukutus tai palkka.

Ääntelevä koira

Onneksi meillä ei ole VIELÄ ääntelyongelmaa, vaikkakin ajattelin siitä laittaa sanasen tänne blogiin. Ääntelyongelma on melko yleistä ja ohjaajan toiminnat monesti myös lisäävät sitä. Joissain tapauksissa saattaa olla koiralla hermorakenne ongelmia,  mutta suurin syy ongelmiin tottelevaisuudessa  on se , että koira ei tiedä mitä siltä halutaan. Koira on niin sanotulla harmaalla alueella, ja siitä syystä se hermostuu ja tämän myötä tulee myös erilaisia käyttäytymismalleja, kuten ääntelyä. Koiran koulutus on yksinkertaista ja se pitää pitää koiralle myös yksinkertaisena.

Toivon tämän lyhyen ajatelmani antavan ohjaajille jonkinlaista suuntaa, miten puuttua koiran ääntelyn.. Olen nähnyt mitä erilaisempia menetelmiä käytettävän ääntelevän koiran hiljentämiseksi, toiset suosivat vahvaa pakotetta,  ja toisessa ääripäässä odotellaan, että koira tasaantuisi. Oikeastaan mitään helppoa ja nopeaa konstia ei ole, vaan pitkäjännitteisyydellä ja mustavalkoisuudella voidaan saada tuloksia.

Koira tulisi virittää kentän laidalla oikeaan mielentilaan ja sitten kun se on oikeassa mielentilassa, tasapainoinen, halukas, keskittynyt, aloitetaan treenit. Ääntelevä koira ei ole sillä toiminta-alueella, mitä siltä halutaan. Ääntely voi olla vinkumista, tai se voi olla haukkumista. Koira alkaa haukkumaan ja komentamaan ohjaajaa, myös voi näykkäistä. Ääntely vinkumisena johtuu usein siitä, että koiralla on painetta, liian korkea vietti, koira on niin innoissaa, ettei vaan pysty olemaan hiljaa ja purkaa innostustaan vinkumisena. Koiraa tulisi tasapainottaa, ohjaajan oltava rauhallinen, vastapaine ei auta, vaan koira tulisi palkata heti, kun se vähänkään pystyy hillitsemään itseään. Ylipäätään kiellot ja fyysiset rankaisut eivät mene koiralle perille piippaamisesta ja jos ääntely johtuu stressistä, niin ääntely voi jopa lisääntyä rankaisuista, kun koira ei ymmärrä mistä syystä sitä kielletään. Niimpä millään pakotteilla ei koiraa saada hiljaiseksi, koska se johtuu hermopaineesta, koira ei yksinkertaisesti kykene pitämään ääntelyään sisällään.

Ääntelyä voi vähentää leikki, mihin se voi purkaa sressiä. Ennen treeniä tehdään helppoja temppuja palkka esillä, jolloin koira ei ole niin huonossa mielentilassa, kuin että se tuotaisiin suoraan autosta kentälle treeneihin.

On muistettava myös se, ettei missään tapauksessa palkkaa koiraa ääntelystä, esimerkiksi jos koira on vaikka innostunut. Ääntelyongelmat lähtevät kasvamaan huomaamatta liikkeelle, ohjaaja ei itsekkään välttämättä tiedosta sitä. Se tapahtuu monesti niin, että treeneissä on pieni tauko, koira alkaa ääntelemään, ja ohjaaja ääntelyn takia lähtee liikkeelle.

Harjoitus: Esim koira maassa ja pallo edessä jalkojen välissä ja palkataan siitä koira muutaman kerran, tai ilman käskyä ohjaaja lähtee kävelemään pallo esillä ja koira seuraa keskittyneesti ja siitä palkka. Näin koira saa hiukan purkaa itseään. Helppojen harjoitteiden jälkeen, jos koira pyrkii edelleen ääntelemään, niin on tärkeää että ohjaaja puuttuu siihen passivoivalla pakotteella ja sen jälkeen kun koira on hiljaa niin se vahvistetaan joko käytännössä liikkeelle lähdöllä tai suullisella kehulla: EI, HILJAA. Ja hiukan nostetaan ketjukaulaimesta ylöspäin. Kun koira on hiljaa ja keskityy ja alkaa laittamaan suutaan kiinni, niin siitä palkka.

Mitä pitäisi treenata, että saataisiin suoritusvarma koira kokeessa?

Perusasento

 

Miten olisi sellainen taito, kuin perusasennossa odottaminen. Sitä on vaikea opettaa ja siinä tulisi palkata koiraa paljon. Palveluskoirakokeiden  tottisosuudessa ensimmäinen pysähtyminen tulee tuomarin kättelyssä. Jos koira on ensimmäisenä suorittamassa paikkamakuuta, seuraava pysähtyminen on paikkamakuupaalulla  . Kolmannen kerran odotellaan ohjaajan sivulla, kun ollaan piilon takana ,  kun toinen koirakko suorittaa eteenmenoa. Tämän jälkeen siirrytään seuraamisen aloituspisteeseen ja missä taas odotellaan, kun toinen koira menee paikkamakuuseen. Mitä isompi kenttä on, sitä kauemmin se saattaa kestää. Tähän mennessä on ollut jo neljä pysähdystä, missä vain odotellaan perusasennossa, eikä tule kertaakaan palkkaa. Kuinka monta kertaa treeneissä toteutetaan tälläisiä treenejä? Väistämättä koiralla saattaa vire laskea, tai vastaavasti, jos meillä on koira, joka on hyvin vietikäs, niin alkaa tulemaan ääntelyä.

Kaava on tehtävä koiralle tutuksi, jotta se ei kuormitu kisoissa Tuomarit ovat erilaisia ja pisteitä voi heiltä tulla eri tavoin. Meidän vaan tulee kouluttaa koirat sellaiseen suoritukseen, mikä meistä itsestämme tuntuu hyvältä. Joka tapauksessa koira oppii kaavion, niin se on paras opettaa treeneissä myös sille. Koira tietää kaavion, mutta ei tiedä, milloin  palkka tulee.  Treeneissä voidaan paljonkin vaihdella, missä kohtaa palkataan koira Ja kun koiraa ei kisoissa palkata, niin koira olettaa palkkauksen vain siirtyvän eteenpäin, ja pitää tilannetta normaalina.