Jälkeä, tarkkuusruutua ja vähän tottista kotosalla

Väpä 1 vuosi 3kk iltatreeni elokuussa

Jälki ajettiin kasvattajan katsellessa, ja hyvin taisi mennä :)

Ison Kirjan nurmikolle tein Väpälle noin 200 askeleen mittaisen suoran, jossa oli lopussa yksi kulma oikealle. Edelleen katson, että meille suorat ovat äärettömän tärkeitä. Suorilla opetellaan se miten halutaan koiran jäljestävän; askel askeleelta, syvällä nenällä.

 

Paalulle tein kaksi vierekkäistä askelta ja laitoin niihin neljä namia. Tänään tein enemmän tyhjiä askeleita, kuitenkin niin että tyhjien perättäisten askelten määrä ei kasvanut yli neljän. Noin neljään tyhjään askeleeseen pääsen hyvin, ja koira ei vielä kiihdytä.

 

Kulman kävelin ihan normaalisti, 90 asteisena. Kulmaan en laittanut ruokaa, koska en halua, että koira keskeyttää kulmassa työskentelyn. Koira saa itse käyttää nenääsä ja saa sitten vahvistuksen kun on selviytynyt tilanteesta.

 

Jäljen päässä oli kannellinen kuppi, johon tehtiin ilmaisu.

 

Miia oli ihan tyytyväinen Väpän työskentelyyn. Nyt sitten voisin jatkossa tehdä suoria kulmia oikealle ja vasemmalle, ja lisätä tyhjien askelten määrää jäljellä. Nostatusta Väpä ei sen kummenmmin tarvitse loppuun, sillä hyvin herkästi lähtee kiihdyttämään tilaisuuden tullen. Mun on puututtava heti jos vauhti kiihtyy.

 

Hyvä juttu...ihan tässä saattaisi jäljestämisestä innostua :)

Sbpky:n pk-leiri 24-26.8.12 Kunkkulan koirakeskuksessa

...ja minä pääsin EK-ryhmään peruutuspaikalle. Leirillä oli useita ryhmiä, kuten jälki, haku, etsintä lisäksi vielä erilliset ryhmät joissa mukana tottelevaisuutta (jälki+tottis ja haku+tottis). Leiri oli tarkoitettu kaikille belgianpaimenkoirien omistajille, jotka ovat kiinnostuneet kansallisita pk lajeista siis pennuista käyttövalioihin. Kouluttajina toimivat haku-Elina Niemi, jälki+tottis-Anna Liukko, ek-Ulla Komppa, haku+tottis-Jessica Ristimäki ja jälki-Marja Muhonen.

Lerin ajankohdan lähestyessä, tuli peruutuspaikkoja useampaan lajiin ja minulle aukeni valinnan mahdollisuus ja sain päättä useammasta vaihtoehdosta.  Onnistuin valinnassani, sillä kouluttaja Ulla Komppa sai minut innostumaan kovasti tästä hiukan vieraaksi jääneestä lajista eli etsintäkokeesta . Omien koirien kanssa Ulla on treenannut laidasta laitaan eri pk lajeja vuodesta 95, lisäksi jonkinverran tokoa ja agilityä. Pk-lajeista vahvimmin olleet mukana alusta asti jälki ja haku. Etsintäkoetta harrastanut ensimmäisen koiran kanssa. Myös hän on harrastanut jonkun verran erikoisjälkeä .

 Viikonlopun aikana etsintäryhmässä treenattiin hakua, jälkeä, sekä   tarkkusruutua ja pudotettua esinettä. Näistä kahdesta viimeksimainitusta etsintäkokeen osa-alueesta melkeimpä täysin tietämättömänä sain nyt perusteellista ohjausta ja samalla päätin mielessäni, että niitä rupean hiljalleen treenaamaan ihan etsintäkokeeseen meno  mielessä.

 Lauantain aamusta  iltapäivä kello kolmeen vietimme hakumaastossa ja tämän jälkeen iltapäivän ja illan kello kahdeksaan asti treenasimme tarkkuusruutua ja pudonnutta esinettä. Sunnuntaina aamusta teimme jälkeä ja päivän lopetimme kello puoli kuusi  tarkkuusruutuun. Todella huisin pitkiä treenipäiviä mutta onneksi ryhmässä viihtyi erinomaisesti Ullan johdolla.

 

Meitä oli  kouluttajan lisäksi yhteensä kahdeksan koirakkoa, 3 tervoa, 2 gronttua, 2 lakua ja 1 mali. Väpä oli ryhmän nuorin koira ja vanhin koirista oli rapiat 8 vuotta.   Koulutuksen ohessa tulimme tutuiksi sekä koirat että ohjaajat. Lahdesta Käyttökoirista oli tullut leirille Pirkko ja 2v tervo Oikku, kuten myös Terttu ja grodendal Bimbo 8 v sekä Hannu ja Bimbon sisko Nelli. Sitten oli mukana erittäin nopea 2v tervo narttu Sorry ja ohjaajana Tarja. Kaimani Minna oli tullut jo kokeneen tervonarttunsa Ninjan  KVA JK3 kanssa opiskelupaikkakunnaltaan Turusta.  Lakenoiseja oli kaksin kappalein, Valkohampaan kasvatteja kummatkin eli Tiina ja 2v  Luto Jämsästä sekä Maarit ja 5 v Hakon.  Osa koirista oli jo hankkinut kokemusta ek kokeesta ja joillekkin ohjaajille laji oli melko vieras. 

 

Hakumaastossa perehdyttiin mm koiran palkkaukseen, haukkuilmaisun ongelmiin, suoriin  ja tyhjiin pistoihin, radalla etenemiseen sekä koiran motivaation rakentamiseen ja sen ylläpitämiseen. 

Maasto oli hurjan haastava-risukkoa, kivikkoa, hyvin vaikeakulkuista sekametsää. Päätin ottaa ainoastaan neljä maalimiestä. 

 

Radan alkuun otin yhden rullailmaisun irtorullalla ja maalimies oli lähempänä keskilinjaa, noin 30 metrissä. Maalimiehen selkä oli keskilinjalle päin ja irtorulla maassa. Väpä hyvin irtosi metsään ja  nappasi rullan  ja toi sen minulle. Näytölle lähti lujaa. Näytöllä palkkana oli pallo. Kakkos ja kolmospiilolle laitettiin valmiit maalimiehet radan takareunoille asti ja siellä Väpä sai löydöstä suorapalkan ja palkkana olivat namit. Kolmatta piiloa haeskeli jonkin aikaa ja ehdinkin kutsua koiraa pois. Kuitenkin jäi hakemaan ja samantien tulikin löytö. Viimeinen maalimies oli puolipupu ja löydöstä Väpä palkattiin palolla. Hetsasin hiukan lähetyksessä.

 

Lähetyksen jälkeen Väpä lähti vahvasti hajuvanoja hakemaan, ja Ulla epäili, jotta piiloille eivät maalimiehet ole tarpeeksi kaukaa kiertäneet meidän omissa treeneissä, koska tapa näytti opitulta. Täytyisi olla ehdoton siinä, että keskilinjalta  kierretään kauempaa piilolle, jotakin kautta, jotta ei tule koirille hajuvanoja . Ja kun koiria tuodaan piilolta pois, niin tuodaan  aluetta eteenpäin reippaasti. Samalla opetetaan koiraa työskentelemään eteenpäin radalla. Poikkeuksen tekevät etukulmat, koska niihin jo aluetta tallatessa tulee vahvat hajupolut. Ulla sanoi, että jos taas maalimiehet ovat laiskoja tai pelkäävät eksyvänsä kun kaukaa noin 30 metrin päästä kiertävät piilolle, niin siinä tapauksessa parempi vaihtoehto olisi kävellä suoraan lähetyspisteetä piilolle. Kun koira ottaa liian läheltä kietävästä hajuvanasta hajun saadaan aikaisesksi kaksi virhettä, koira seuraa hajuvanaa ja tekee huonon piston. Jos taas maalimies olisi mennyt suoraan piilolle, niin voidaan sulkea toinen virhe pois ja koira tekee edes suoran piston. Koira oppii hyvin nopeasti hajuvanojen hyödyllisyyden hyvässä ja pahassa mielessä.

 

Vaikka koira on rulla koira, niin haluan että se viettää mielellään aikaa ja rauhottuu maalimiehen luona, joten maalimiehet toivat Väpää pois piilolta namipalolla tai pallolla. Pelkillä namipaloilla Väpä ei tahdo pysyä maalimiehellä, paitsi jo keskitytään voimakkaasti palkkaukseen ja annetaan myös paljon suullista kehua. Ullan mielestä jos nyt koira lähtee pois, niin sitä ei tarvitse perään huudella, mutta kannattaa vahvistaa maalimiellä pysymistä.

 

Nuorelle koiralle tehdään paljon toistoja ja edetään hitaasti, jotta saadaan aikaiseksi hakukoiralle varman pohjan tulevaan. Osaavalle koiralle voidaan jo tehdä vaikeita treenejä ja epäonnistumisia ja jos alla on hyvä pohjakoulutus, niin sellaisella koiralla motivaatio säilyy epäonnistumisista huolimatta.

Hajujälki joka jää piilolle voidaan käyttää treenatessa hyväksi. Siihen kohtaan voidaan ottaa seuraavalle koiralle tyhjä pisto, se lisää koiran motivaatoita lähetykseen ja siirtymiseen esim takareunalle. Koira saa heikon hajun ihmisestä ja käy tarkistamassa piilon.

 

Sunnuntaina jälkipellolla tuli monta hyvää vinkkiä treenaamiseen. Jäljestä tein pitkän suoran runsailla tyhjillä, kuitenkin korkeintaan neljä peräkkäistä tyhjää.

 

Ehdin viikonlopun aikana tehdä vielä tottistelut E-pentusten seurassa eli leirillä oli Väpän kolme sisarusta Eran, Kira ja Milli. Ihana oli nähdä niitä ja voi koinka hienoa tottista tekevät kaikki tyynni! Lauantaina kuulimme myös, että Porin velipoika oli suorittanut hyväksytysti BH kokeen! Onnea hurjasti Minna ja Jäpä!

 

Ehdottomasti uusiksi otan esivuonna belggari leirin! Kunkkulan koirakeskus Hartolassa on oiva paikka leiripaikaksi. Järjestely pelasi, oli erinomaiset ruuat ja tottiskentät. Lenkkimaastokin löytyi ihan vierestä. Ehdottomasti suurkiitokset Ullalle, joka todella jaksoi pitkäjännitteisesti meitä kouluttaa ja ohjata, sitten kiitokset koko ek ryhmälle hyvästä seurasta ja maalimiehenä toimimisesta ja kauheesti kiitoksia E pentusten omistajille hyvästä seurasta illanistujaisissa! Ensi vuonna sitten uudestaan!!!

Kouluttamassa Cane Corsoja Mäntän Särkilahdella

Kuvat ottanut Mari Kääriäinen.

Olipa aurinkoisen hieno lauantaipäivä erittäin hyvässä seurassa Cane Corso rotuyhdistyksen leirillä Mäntän Särkilahdella. Särkilahti on Kuoreveden rannalla Jämsässä sijaitseva entinen pappila mahtavine vihreine kenttineen ja kauniine rantoineen ja rakennuksineen. Paikalla oli vähän yli toistakymmentä cane corso rodun edustajaa. Vierailin leirillä kouluttajana ja tehtäväni oli  opastaa ohjaajia pk tottiksen saloihin. Minut pyydettiin kouluttajaksi kokemukseni takia. Olen ainoana suomessa suorittanut hyväksyttyja pk-tuloksia dogo argentinolla.  Dogo argentino, kuten cane corsokaan, ei ole perinteinen palveluskoirarotu, mutta näissä kahdessa rodussa on paljon samaa. 

Leirillä huomasin, mikä valloittava rotu onkaan cane corso, ja ei myöskään mikään mahdoton harrastekoira. Mielestäni rodulla on hyvät mahdollisuudet saavuttaa pk-oikeudet sillä corsot ovat mm suorittaneet 7 hyväksyttyä bh koetta viimeisen seitsemän vuoden aikana. Corso voisi olla ihan varteenotettava koira kansallisiin lajeihin.    

Leirillä näin monta kivan saalisviettistä ja taistelutahtosta yksilöä ja myös nenätyöskentely on erinomaista. Moni koirakko oli jo hyvällä tasolla koulutuksellisesti ja nuoret koirat ja pennut olivat saaneet jo oikeanlaista pohjakoulutusta. Toivoisimpa, että rodusta innostuisivat aktiiviset harrastajat!!!

Väpän kanssa otimme pieniä tottisosuuksia, aina koulutuksen välissä, antamaan esimerkkiä esimerkiski leikittämisestä, jäävistä ja luoksetulosta.  Väpä sulutui mainiosti corsojen joukkoon, tietty nenän pituus on eri kaliiperia :)

Kuvia Vartiaisen koulutuksesta

Upeista kuvista saan kiittää Kennel Harmaakettua!!!

Koiraa ei saa palkkailla laskevaan vireeseen

Jan Vartiaisen tottissunnuntai 22.7.2012 Jämsässä

Tiedän että seuraava vuosi tämän ikäisen koiran kanssa menee siihen, että minä kontrolloin koiran tunnetiloja, mikä on kaikken vaikein vaihe koiran kouluttamisessa. Seuraamisen tunnetila, koira haluaa työskennellä ohjaajalle, heijastuu kaikkiin liikkeisiin ja tulee näkymään kaikkien liikeiden välissä. Siksi tämä teema oli minulla taas Väpän kanssa tänään   Jan Vartiaisen koulutuksessa.

Väpän tottiksessa nostettiin virettä ja pyrittiin se kohdistamaan tekemiseen. Tarkistettiin myös se, että koira tekee käskyn loppuun asti, mikä tuli parhaiten näkyviin sivulle siirtymisissä. Yleensä teen seuraamisen aloitukset joko liikkeestä tai  että koira istuu ja minä menen koiran vierelle, sillä usein miten ne koirat, joilla tehdään aina sivulletulo ennen seuraamisharjoituksia niin niillä nopeus ja tarkkuus alkavat kärsiä sekä myöskin motivaatio. Väpä tekee ihan hyvän sivulletulon teknisesti ja näin ollen vireen nostokaan ei virhettä saanut pahemmin aikaiseksi. Ihan kahdessa poikitti pehva oikealle, mutta muuten paikka oli korrekti. Korjasin siirtymällä askeleen eteenpäin.

Virettä nostettiin seuraamisessa vaihtelevalla palkkauksella, välillä käyttää pientä saalisturhaumaa, sekä haukkua. Kun koira irroittaa, sen täytyisi olla korkeassa vietissä ja siinä kohtaa lyhyen vartioinnin jälkeen ohjaaja pöllii lelun ja näin ollen koira turhautuu ja haluaa lisää ja koira nyt on tyytyväinen, kun se saa seurata. Turhauman kautta Väpä hieman nousikin, mutta tänään haukku oli jotenkin hukassa. Väpä tulisi ottaa irroituksen jälkeen nopeammin vietille, muuten se jää liiaksi vaanimaan palkkaa, eli nopeasti haukulle tai saalille . Vaaniminen ei  nosta koiraa.

Harjoitus: Lähdettiin peruuasennosta seuraamiseen, häntä hiukan laski kesken seuraamisen, koiran herätys: " täytyy olla korkeemmassa vireessä"   eli haukutus ja vire nousi ja siitä lähdettiin suoraan seuraamiseen. Koiraa ei saa palkkailla laskevaan vireeseen vaan sitä täytyy prässätä, jotta se olisi korkeemmassa vireessä.

Väpää ei tässä seuraamisessa kannata ajaa virheeseen, se tulee virheitä kyllä myöhemmin tekemään.  Nyt kun Väpä tarjoaa oikeaa tekemistä, niin sitä vahvistellaan. Kun koira tekee virheen, kontakti tippuu tai se rupee jätättään  niin tehdään sille suurempi virhe. Tietysti seuraamiseen voidaan tehdä haastetta lisää, että saadaan selvennettyä koiralle esimerkiksi seuraamispaikkaa . Seuraamispaikkaa saadaan treenattua esim askeleella taakseppäin, tai sivulle siirtymisillä joita sitten otin muutaman. Niissä olisi takapää saanut hiukan paremmin liikkua, mutta tyydyn näihin, se takapää on vielä puolivalmis :)

Haukussa koiraa voi nypyttää hinasta haukun voimistamiseksi samalla ohjaajan liikkuessa taakseppäin. Jos koira haukkuu hyvin, niin sillloin ei nyppäsyä, vaan kun haukku vähän tukehtuu, niin sitten nyppäsy, tavallaan prässätään myös haukku ylös.   

Kiitokaset kouluttajalle ja kaikille mukana olleille, sekä koulutuksen järjestäjälle, Jämsän seudun palveluskoiraharrastajille!

Video 22.7.2012Jan Vartiaisen tottiskoulutus

Miia Skgsterin seminaari Tupalan kentällä Porissa 15.7.2012

Täytyy sanoa, että  montaa eri kouluttajaa kuulleena,  ehdottomasti parhaimpien joukkoon liittäisin maailmanmestari Mia Skgsterin. Paljon oli semmassa mukana tuttua asiaa, mutta monta pientä yksityiskohtaa koiran kouluttamisessa tuli selkeämmäksi   ja aivan uuttakin oppia mahtui joukkoon. Uskon että semmassa opitut  asiat  tulevat vaikuttamaan  positiivisesti meidän tottisteluun.

Alkuun lähdettiin  pienestä pennusta ja edettiin hyvin johdonmukaisesti aikuiseen kisaavaan koiraan. Miialla oli omat koirat, 3kk Brätsi, 1.5 vuotias Räty, 10 v Helge esimerkkikoirina ja väliin valittiin koiria yleisöstä eri liikkeisiin.

Brätsi toimi esimerkkinä kuinka pienelle pennulle opetetaan hyvä suhde ruokaan ja kädessä ruokailuun. Miia kertoi mitä pennun tulisi oppia ruuan kanssa, kuinka luoda  jännite ja  miten tehdään varma luoksetulo. Lisäksi hän näytti kuinka opetetaan leikki , lelun  irroitus ja kuinka leikki lopetetaan.  Miia näytti kuinka pentu totutellaan ohjaajan vasempaan käteen ja miksi se on niin tärkeää.  Kaiken kaikkiaan  hän puhui paljon siitä, kuinka ylipäätänsä pentu motivoidaan ohjaajan kanssa työskentelyyn.

Räty 1v 5kk oli mallina kun siirryimme nuoren koiran kouluttamiseen, mikä myös kiinnosti minua eniten.  Räty oli jo aiemmin siirtynyt saalispalkkaukseen ja tässä koulutusvaiheessa oli jo palkka piilossa. Siinä vaiheessa lelu laitettiin piiloon, niin otettiin keppi oikeaan käteen avuksi.  Miia näytti kuinka keppi tekee karsinan koiralle yhdessä vasemman käden kanssa ja tällöin koiralla ei ole käytännössä mahdollisuutta lähteä edistämään. Tuli puhetta myös siitä, että mitä tehdä koiran kanssa joka vaanii, jonka saalisvietti on melko korkea, sillä on  melko normaalia, että jos ohjaaja kävelee, eikä puhu mitään, niin koira alkaa vaanimaan. Räty näytti kiertävänä koirana sivullesiirtymisiä ja Miia muistutti, että hyvin harvoin sivulle siirtymistä käytetään seuraamisen aloituksena, paremminkin liike on noudon ja luoksetulon lopetus. Jäävät opetetaan koiralle peruuttamaalla, jotta voidaan nähdä mitä koira tekee ja myöskään seuraamisen ei tarvitse olla valmis. Peruuttamalla voidaan jääviä tehdä pitkälti yli vuoden ikään asti.  Sitten Miia kertoi irroituksen käytöstä niin, että siitä olisi myöhemmin hyötyä noutoon, ja esimerkkikoira Räty näytti loistavat irroitukset. Minulle tuttu juttu, jonka olin jo kasvattajalta kuullut oli se, että kuinka opetetaan koiralle pitämään kahta esinettä kerrallaan suussa. Nyt vain tulin vieläkin varmemmeksi siitä, että kuinka hyödyllistä se olisi opettaa omalle koiralle. Noudosta näytettii mm kapulan oteharjoitus. Miia oli sitä mieltä, että kapulanoutoja ei tehdä nuorelle koiralle ennenkuin se haluaa purra kapulaan voimakkaasti. 

Yleisöstä otettiin mallikoirakoita mm kun esiteltiin kuinka korjataan seuraamisen paikkaa, kapulan luovutusasentoa tai lelun huonoa irroitusta. Lisäksi käytiin läpi kuinka aletaan vaatimaan asioita koiralta. 

Hypyn opetusvaiheet käytiin läpi "oksereiden kanssa" ja eteenmenon koulutus maahanmenoineen. Eteenmenon koulutuksessa tuli mulle aivan uusi koulutusmenetelmä, mitä täytyy mutustella jotta ottaako itelleen sen käyttöön. Sitten saimme kuulla kuinka koiraa valmistellaan kokeeseen ja  ohjaajan jännittyneeseen olemukseen pennusta pitäen. 

Ylipäätänsä Miia puhui  kuinka tärkeää on koiran työskentelyhalu ja ohjaajan suhde koiraan.. Koiralla täytyy olla hyvä tunnetila seuraamisessa, leikkimisessä ja  irroituksessa,  Jos missään kohtaa on konfliktia niin se siirtyy aina seuraavaan asiaan.

Kiitän ja kumarran hyvästä semmasta Mia Skogsteria! Kiitos!