Voiko haukuttamatta saada yhtä hyvään vireeseen kuin haukuttamalla?

Se millä koiran häntä tullaan nostamaan niin haukun kautta . Silloin koiran haukkumaan opettaminen on perusteltua.

Eli käytetään haukkumista oikean tunnetilan saattamiseksi. Monet koirat saa nousemaan haukuttamisella. Jos koira haukkuu mielellään ja haastaa ohjaajaa, niin sitä voidaan hyödyntää tottelevaisuuskoulutuksessa. Mutta jos koiran opettaa haukkumaan niin yhtä lailla se on opetettava hiljaiseksi. Silloin vasta haukutus tulee hyötykäyttöön. Koira annetaan haukkua ainoastaan silloin kun sille annetaan lupa.  Toisaalta jos meillä on koira, jolla on hyvä saalisvietti, se on temperamenttinen, sillä ei ole mitään ongelmia vapautua, ei vaanimisongelmia, niin miksi opettaa se haukkumaan. Haukuttamalla koira oppii purkamaan itseään äänen kautta, joka saattaa aikaan saada myöhemmin sen, että tulee ääntelyongelmia, mitä korkeampaa viettiä haetaaan.  Tällöin ohjaajalla oltava erinomainen hallinta, jotta koira pystyy työskentelemään äänettömästi, harmonisesti ja tasapainoisesti. Lisäksi aina tulisi miettiä minkä tyyppistä koiraa aletaan haukuttamaan. Koiralle, jolle esim seuraamisen ilmeeseen ei haukuttamista välttämättä tarvita, niin onko tarkoituksenmukaista opettaa sellaista koiraa haukkumaan. Koiratyypistä riippuen, haukkuumaan opettaminen voi vaihdella.  Voisi jopa miettiä sellaista vaihtoehtoa, että lähteäkkö vasta kaksivuotiasta koiraa haukuttamaan.. Taas toisaalta jos on rauhallinen ja tasapainoinen koira (hyvähermoinen), niin voisi miettiä haukuttamista jo nuoressa iässä.

 

Giramin E-pentueen kaksi veljestä...

Giramin Erlan "Eran" ja Giramin Elric "Väpä" 16.pvä helmikuuta 2014  Kana Areenalla.

Muistiinpanot viime syksyltä

Mia Skogsterin noutoklinikka Keuruulla

Mia Skogsteri vieraili Keuruulla elokuussa 2013. Mian pitämään noutoklinikkaan osallistui innokkaita koiraharrastajia ympäri Suomen. Mia käsitteli perusteellisesti noutokoulutuksen eri vaiheet, koulutustavat sekä noutoliikkeissä esiin tulleet mahdolliset ongelmat. Mia myös kertoi mitä pennulle voidaan opettaa ennen varsinaista noutokoulutusta. Yleensä käy niin, että ohjaajalle tulee hirveä kiire kouluttaa nouto kun koira tulee vuoden ikään. Mian mielestä noutokapulaa voi alkaa opettaa vasta kun lähestytään kahden vuoden ikäää, kunhan muut asiat on hyvin työstetty ennen sitä.

Ohjaajan kehon ja äänen käyttö korostuu noutokoulutuksessa

Mian noutoklinikka alkoi muutaman tunnin teoriaosuudella. Luento aloitettiin listaamalla hyvän ohjaajan ominaisuuksia; hyvä ohjaaja on johdonmukainen, pitkäjänteinen, ahkera, kurinalainen, empaattinen, ja osaa rangaista oikeudenmukaisesti, lisäksi hyvä ohjaaja pystyy käyttämään kehoa ja ääntä koiraa kouluttaessa. Noudossa on monta pientä asiaa, missä ohjaajan ajoitus ja kehon kieli vaikuttavat huomattavan paljon suoritukseen. Noudoissa koiran tulisi olla äärimmäisen korkeassa vietissä, koiran tulisi pystyä patoamaan, tekemään räjähtävän nopean noutosuorituksen, sen tulisi istua suorassa linjassa, hallitusti, irroittaa korrektisti ja tulla sivulle. Jos ohjaajalla on huono kehonhallinta, niin koiralle välittyy vääränlaisia singaaleja, jotka sitten heikentävät mm koiran keskittymistä.

Mitä opetetaan pennulle ihan ensimmäiseksi?

Jo heti varhaisessa vaiheessa on tärkeää, että pentu haluaa luoda kontaktia ohjaajaan. Tätä suhdetta lähdetään kouluttamaan ihan ensimmäiseksi. Samalla luodaan mahdollisimman korkea motivaatio ohjaajan kanssa olemiseen. Korkean motivaation kautta pentu keskittyy siihen, mitä ohjaaja sille sanoo, ja se haluaa työskennellä ohjaajan kanssa. Aluksi lähdetään tekemään ruokamotivaatiota. On pentuja joilla on hyvä ruokahalu ja pentuja, joilla on huono ruokahalu. Ruokahalun ohjaaja voi joko pilata tai hyödyntää. Ohjaajan käsistä tulee pennulle ruokaa kolme tai neljä kertaa päivässä. Samalla ohjaaja käyttää laumaviettiä, kehon hallintaa, tekemällä ruuan tavoittelemisesta hauskan leikin pennulle. Pentu palkataan aktiivisuudesta suullisella kehulla. Tätä tehdään muutama päivä, jonka jälkeen käsi heilahtaa hiukan ylöspäin ja aletaan tyyliin imuttamaan ruokaa kädestä. Pentu oppii, että kun tulee kehu, niin kohta tulee palkka kunhan vaan jatkaa tavoittelua.

Pennun tulisi tavoitella ruokaa ohjaajan käsistä.

Jos pentu ei halua ruokaa, niin ei voida lähteä vatimaan pennulta asioita, joten tekninen koulutus alkaa vasta kun koira on motivoitunut saavuttamaan palkkionsa. Jos tehdään liian vaikeita asioita heikosti motivotuneella koiralla, niin seurauksena on se että koira suorittaa liikkeet haluttomasti ja se ei ole ohjaajaan päin aktiivinen.

Pentu oppii hyväksymään fyysisen ohjailun.

On tärkeää jo noutokoulutuksenkin takia, että pentu oppii nauttimaan ohjaajan kanssa työskentelystä ja kunnioittamaan ohjaajaa. Tämän lisäksi pentu opetetaan hyväksymään fyysistä ohjailua, esim ohjaaja voi tarvittaessa painaa koiran maahan. Lisäksi käskyt EI, TÄNNE ja ODOTA opetetaan myöskin pennulle.

Varsinaisten noutoliikkeiden alkeet sisältyvät leikkiin.

Leikitään pennun kanssa heti kun pentu tulee kotiin. Kun pentu on vielä matalassa vietissä, niin keskitytään siihen että pentu tarttuu esineeseen tiukalla otteella. Toivottavaa olisi myös se että pentu lähtisi vetämään esinettä ohjaajasta poispäin tai tekee pienen ravistuksen. Tässä vaiheessa ei ole merkityksellistä onko ote täysi vaiko vajaa. Kun pennun itsevarmuus kehittyy, ja alkaa oppimaan taistelua niin voi alkaa opettamaan pennulle otteen korjausta.

Kun pentu puree hyvin leluun ja leikissä vastustaa niin lähetään opettamaan irroitusta.

Yleensä opetetaan irroitus, kun pentu on kolmen neljän kuukauden ikäinen. Jos on oikein voimakasviettinen pentu, voidaan se opettaa aikaisemminkin. Huonot irroitukset vaikuttavat kapulan pitoon. Meillä on kapulaa pureskeleviä koiria, millä ei ole ongelmaa irroituksessa, mutta hyvin harvoin koira, millä on ongelmia irroituksessa pitää kapulaa oikein. Huonossa irroituksessa ohjaaja menettää hallintaa.

Kun pentu alkaa oppimaan irroitusta, ja osaa aloittaa uudelleen hyökkäyksen, pidennetään aikaa, mikä tulee irroituksen ja uudelleen hyökkäyksen välissä. Eli aloitetaan harjoittelemaan hiljaista jälkivartiointia. Jälkivartiointi voi olla jopa 5 sekuntia.

Rauhavaihe otetaan mukaan myöhemmin. Se on tärkeää opettaa pennulle. Rauhavaihe vaikuttaa huomattavasti myöhempään otekäyttäytymiseen, kapulaan ja hihaan. Rauhavaiheessa mitään ei tapahdu, pentu seisoo ja pitää lelua suussa. Myöskään ohjaaja ei liiku, korkeintaa varmistaa, että pentu puree esineeseen hyvin.

Pennulle opetetaan myös että leikkiin sisältyy hallintaa. Vaikka pallo liikkuu, niin sitä ei koskaan saa ottaa ilman lupaa. Se tehdään hyvin helpoksi pennulle. Tehdään pysähtyneeseen leluun jännite, eikä mikään liiku, sitten tulee palkkasana ”ZIP” ja koira saa tarttua leluun, eli pentu ohjataan äänellä palloon. Koulutuksessa ei voida siirtää ruokapalkkiota saalispalkkaan jos leikkimisessä ei ole hallintaa mukana.

Opetetaan pentu nostamaan viettiä myös ”kuolleeseen” esineeseen.
Laitetaan lelu maahan ja se ei liiku tehdään siihen pennulle viettiä. Pidetään pennun pannasta kiinni ja potkastaan lelua, siirrytään lähemmäksi ja lähellä pentu päästetään tarttumaan leluun.

Opetetaan koira halukkaasti ottamaan suuhunsa erilaisia materiaaleja.

Lähdetään opettamaan koiraa erilaisiin esineisiin vietin kehittyessä eli mitä voimakkaammin koira leikkii, sitä vaativampiin esineisiin voi tehdä viettiä. Noutokapulaa ei suositella alkuun leikittämiseen vaan leikitellään erilaisilla materiaaleilla.

Edessä istumista ja luoksetuloa tulisi lähteä opettamaan pennusta lähtien .

Opetetaan pentu istumaan ja odottamaan, tulemaan käskystä istumaan eteen ja olemaan keskittynyt. Pentu mikä on keskittynyt ja halukas saalistamaan palkkionsa, on motivoitunut oppimaan uusia asioita.

Opetetaan luovutus ja esineen tuominen erillisinä harjoituksina

Pentu voidaan jo hyvin varhain valmistella esineen rauhalliseen pitoon leikin yhteydessä. Noin 6-12kk ikäisen pennu kanssa leikkiessä pysäytetään liike ja rauhoitetaan pentu hyvään pitoon ja kehutaan pentua. Samalla otetaan mukaan hallintaa ja liitetään temppuun ”istu” käsky. Pentu oppii hyvän pidon patukasta istumiskäskyn kanssa leikin varjolla. Tämän jälkeen voidaan pentua kutsua patukka suussa eteen istumaan, jonka jälkeen on helppo opettaa pentu ottamaan patukka suuhunsa kun se istuu ohjaajan edessä. Myöhemmin patukka vaihdetaan kapulaan ja kun pentu osaa ”tänne” käskyn, pitää kapulaa , niin voidaan edetä harjoitteeseen jossa kapula on koiran lähellä maassa.

Koiralle opetetaan eteenistuminen hyppynoutojen yhteydessä.

Kun ollaan edetty jo kapulan heittovaiheeseen, niin palkataan koira heittämällä pallo jalkojen välistä. Vapautuksen paikkaa vaihdellaan ja palkataan aina vain nopeasta vauhdista. Koiralle ei opeteta pitkältä matkalta eteenistumista noudon yhteydessä, sillä siinä on aina oma riskinsä mm vauhti voi hidatua. Ennen eteenistumista opetetaan koiralle vielä erillisenä liikkenä hyppäämään esteet.

Eri tapoja kouluttaa nouto koiralle on useita.

Eri tapoja voidaan käyttää ristiin tai yhdessä, mutta ehdottomasti tulisi miettiä mikä on se oikea tapa opettaa nouto juuri sille omalle koiralle. Hyvin saalisviettiselle koiralle KAHDEN ESINEEN NOUTO sopisi ehkä parhaiten. Ideana kahden esineen noudossa on se että, saadaan noudon paluuvauhti maksimaaliseksi. Kahden esineen noudossa koira ottaa suuhunsa kapulan lisäksi toisen esineen, pudottamatta kapulaa. Muita tapoja ovat KAHDEN ESINEEN LEIKKI, jossa koira vaihtaa kapulan pudottamalla sen suustansa toiseen esineeseen. Noutoharjoitukset voidaan aloittaa myöskin KAPULAN PITO- ja NOSTOHARJOITUKSILLA tai sitten NOSTETAAN VIETTIÄ KAPULAAN.

Teoriaosuuden jälkeen siirryttiin ison Kirjan laajalle nurmikentälle ratkomaan käytännössä esimerkkikoirien ongelmakohtia noudossa. Ikähaarukka oli nuoresta koirasta jo vanhempaan ja kokeneempaan. Noutoklinikka antoi erinomaiset pohjat koiran noutokoulutukseen ja suosittelen klinikkaa kaikille harrastekoiran ohjaajille ja varsinkin niille ohjaajille, jotka suunnittelevat uuden pennun hankkimista. Kiitoksia Mia Skogsteri!