torstai 30. toukokuuta 2013

Malille pitää opettaa jäljestäminen!

Olen ajanut koko kevään jälkeä metsässä, nyt toukokuussa jopa 24 kertaa. Pituudet ovat olleet 400m-700m. Ainoastaan muutaman jäljen olen ajanut pellolla heti lumien sulattua. Viime syksynä ajoin kaksi jälkeä metsässä, muuten koko kesän ja syksyn pellolla. Peltojälkiä en ole koskaan vanhentanut, vaikka koiralle olisi pitänyt pikkuhiljaa lisätä kokemusta. Tänä keväänä sitten harppasin liian vaativaan jälkeen metsässä, jota vanhetin heti 1-2 tuntia ja enkä laittanut laisinkaan nameja jäljelle. Voitte kuvitella, että ongelmiahan siitä syntyy ja niinpä oli pyydettävä jo Miiaa avuksi!  
 
Jälki 29.5.2013
Jana noin 25 metriä: Janalla lähti viiden metrin etenemisen jälkeen harhailemaan, kutsuin pois ja lähetin uudestaan. Nyt eteni hyvin ja löysi poikki leikkaavan jäljen ja lähti oikeaan suuntaan. Miia sanoi, että jana sotkee koiraa vielä paljon ja koira on selvästi vielä epävarma. Janan voisin unohtaa hetkeksi ja seuraavalla kerralla kun teen sen metsään, haen janalle selkeän uran.
 
Jälki noin 700m ja 7 keppiä: Ensimmäisen kepin yli käveli, ilmaisi toisen ja palkkasin pallolla ja lopuksi namilla. Imaisussa koira kääntyi minua kohden, sillä se meni kepistä jonkin verran yli. Asia tulee korjaantumaan, kunhan jäljestämiseen saadaan lisää tarkkuutta. Miia neuvoi, että kepin voisi jättää leikin ajaksi maahan ja palkkauksen jälkeen käskeä koira uudemman kerran ilmaisemaan keppi ja vasta tämän jälkeen lähettää koira jäljelle. Hyvin lähti käskyn jälkeen etenemään jäljen päällä. Tulimme ensimmäiseen tien ylitykseen. Jäljen päältä oli juuri hetkeä aiemmin kulkenut hevonen. Väpä kuitenkin selvitti tämän harhajäljestä huolimatta ja ylitys onnistui. Sitten tuli muutama kulma ja tämän jälkeen kolmas keppi, jonka ilmaisi hyvin. Palkkana taas pallo ja lopuksi nami. Nyt jätin kepin maahan ennen palkkausta ja palkan jälkeen käskin koiran ilmaisemaan kepin uudemman kerran. Tämän jälkeen laitoin yhden namin ensimmäiselle askeleelle ja käskin ”jälki”. Koira lähti taas reippaasti. Eteni hyvin jäljen päällä kunnes lähti kiertämään risukasaa, ja teki hukan. Päästin liinasta irti ja koira teki laajan ympyrän, kunnes nappasi jäljen uudestaan. Vauhti oli kova ja minulla oli täysi työ juosta koira kiinni ja samalla neljäs keppi jäi ilmaisematta. Sitten oli taas tien ylitys ja tämän jälkeen viides keppi, jonka ilmaisi. Palkkasin koiran ja uusi lähetys. Kulman jälkeen tuli pitkä suora kuudennelle ja seitsemännelle ns varmistuskepille. Nyt jonkin matkaa edettyään Väpä alkoi jäljestämään nenä korkealla. Minulla oli kreppi puussa kertomassa kuudennen kepin sijainnista ja päästin koiran irti hyvän matkaa ennen sitä, jotten auttaisi sitä. Koira jatkoi matkaansa edelleen pää ylhäällä. Oli kyllä jäljen päällä, mutta ei haistanut kuudetta keppiä, eikä myöskään kymmenen metrin päässä olevaa varmistuskeppiä.
 
Miia sanoi, että selvästi näkyy se, etten ole pellolla edennyt vaikeampaan jäljestämiseen. En ole jättänyt paljon tyhjiä tai vanhentanut jälkeä. Nyt kun metsässä ei ole ruokaa jäljellä, Väpä on alkanut opettelemaan omapäisesti toisenlaista jäljestämistä, eli pää ylhäällä.
 
Tästä eteenpäin: Uudestaan pellolle opettelemaan jäljestystä ja pikkuhiljaa edetä vaikeampaan jäljestämiseen: Pellolle otettava kaikki mukaan, kulmat, tyhjät ja ilmasut. Tyhjiä mukaan hiljalleen paljon. Opetellaan jäljelle lähtö kepin kautta. Samalla tulee vahvistettua vielä niitä keppejä. Metsään voin tehdä silloin tällöin lyhyitä jälkiä vaan silläkin tulisi olla namia jäljellä.
 
Kiitokset Miia!!! Eköhän tämä tästä taas lähde onnistumaan!!! Kohti peltoja siis :)

torstai 23. toukokuuta 2013

Kilpailunomaiset treenit ovat hyviä tiedonkeruussa

Kun valmistaudutaan kilpailutilanteeseen, niin pitäisi aina pitää mielessä mitä muuta sielä kilpailussa tapahtuu. Hyvin usein syyllistytään sellaiseen treenaamiseen, että napataan koira autosta, samantien alkaa kova aksoni, palkataan koiraa ja juostaan takaisin autolle ja paiskataan koira sinne takaisin. Tämä näyttää toimivan kivasti ja koiralla vietti nousee korkealle ja ollaan tosi tyytyväisiä ja se on näyttävän näköistä meininkiä ja koira tihkuu tekemisen halua
.
Kokeissa tuodaan paikalle viettiä tihkuva koira ja tottisuoritus alkaakin tuomarin kättelyllä ja jos vielä on ekana paikallaolo, niin koira makaa viisitoista minuuttia kentällä. Viimeistään koiran ollessa makuulla, loppuu sen tekemisen ilo ja into häviää, ennen kuin se edes pääsee aloittamaan omaa suoritustaan. Myös tottisosuuden aloittava pari joutuu odottelemaan niin kauan kuin toinen parista vie koiransa paikallaoloon ja poistuu paikalta.
 
Enemmän taisteluhalu ja työkyky kehittyy kun koiraa kohdellaan kuin oikeata työkoiraa.
Treenataan koiralle kestävyyttä, eli pyritään treenaamaan pitempijaksoisesti silloin tällöin. Jatkuvasti lyhytkestoiset treenit eivät kanna kovin pitkälle, koira helposti väsyy kisoissa ja kisojen jälkeen pitää ladata koira uudestaan. Alkaa iso työ jotta selvittäisiin seuraavasta kisasta. Koira kasvatetaan hiljalleen siihen, että tämä on pitkäjänteistä työtä. Oli sitten kyse henkilöhausta taikka jäljestä tai vaikka tottiksesta. Koiria on jalostettu pitkään työtarkoituksiin, ilman että niitä koko ajan palkataan. Tarjoamme koirille melkoisen luxus elämän; kaksi ateriaa päivässä, lämmin paikka nukkua, raikasta vettä aina tarjolla, lenkkeilytykset, moni koira nauttii hieronnoista yms oikein hemmotteluelämän ja jos lauantaina tehdään koiran kanssa puoli tuntia töitä, ilman että sitä koko ajan syötetään, niin sillä ei ohjaaja vaadi vielä kohtuuttomuuksia koiralta.
 
Koira ei pääse kasvamaan, jos sitä pidetään pumpulissa.
Sen lisäksi kun valmentaudutaan kokeenomaisessa treenissä siihen, ettei tule palkkaa joka välissä, saadaan paljon tietoa siitä, mitä osa-alueita tottissuorituksessa tulisi treenata enemmän tai missä ollaan menossa sillä hetkellä missäkin liikkeessä . Treeneihin otetaan mukaan odottelut ja tuomarille ilmoittautumiset. Koiralle saattaa syntyä niistä virittävä juttu, eli koira virittyy siitä, kun ohjaajan kanssa kävellään vieraan henkilön eteen ja ilmoittaudutaan..
 
Samalla voi lohduttautua sillä että suomenmestaruuksia on voitettu suorituksilla, missä on virheitä.
Kokeenomaisessa treeneissä opetellaan koiran kanssa yhdessä, miten suoritusta jatketaan virheen jälkeen. Jos ei valmentauduta siihen, miten virhe kohdataan, niin ensimmäinen virhe voi olla koko kisasuorituksen kompastuskivi.  Sen takia tehdään niitä treenejä, missä todetaan että istuupa vinoon luoksetulossa ja tätä täytyy treenata lisää, mutta sillä hetkellä sanotaan vaan ”sivu” ja jatketaan taas sitä tekemistä.   
 
Eli tässä tapauksessa toivottavasti ohjaaja ei ole menossa kisoihin yrittämään jotain sellaista mitä hän ei ole ikinä tehnyt.
 
Ohessa linkki kokeenomaisiin treeneihin. Väpä yllätti ohjaajansa ja nyt taas tiedetään mitä treenataan. Ja se tässä koiran kouluttamisessa kaikkein vaikeinta on, myöntää omat heikkoutensa. Koira toimii juuri niin miten se on sille opetettu tai jäänyt opettamatta!!!!
Kiitokset Satulle, Sannalle, Malelle, Piialle ja erityiskiitos Päiville kuvaamisesta!!!
 

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Onnea Väpä!!!




Kaksi vuotta eikä mitenkään suotta,
olen jo iso ja osaavainen,
en aina ihan tottelevainen,
mutta päivänsankari suloinen.

perjantai 3. toukokuuta 2013

Hiukan hyppyä kotipihalla

Väpän hyppy -koulutuksen eri vaiheet
Hyppynoutoa voidaan opettaa jo nuorelle koiralle, pienissä paloissa. Nuorena opetellaan matalalla esteellä hyppy- idean, että mennään yhdessä, ohjaaja kävelee esteen vierestä ja koira hyppää. Melkein heti otetaan esteeseen mukaan siivekkeet, että saadaan leveyttä hyppyyn. Eli esteellä ei ollut niikään korkeutta, vaan leveyttä. Tälläisellä esteellä koira ylimitoittaa hyppyään, ja saa hyvän hypyn. Noin 1,5 vuotiaana, aletaan vasta hyppyyttää täyis korkealla esteellä. Aluksi otetaan pelkästään paluuhyppyä.
  • Harjoitus; koira jätetään esteen taakse istumaan, ohjaaja kiertää esteen toiselle puolelle ja asettuu lähelle estettä. Kun ohjaaja käskee ”hyppy”samalla nostaen palkkaa ylöspäin, jotta koira ymmärtää suunnata hypyn mahdollisimman ylös.
 
Kun hyppy sujuu hyvin ja koira tulee ohjaajaa päin, niin ohjaaja pystyy siirtymään kauemmaksi. Aina palkataan kun koira hyppää hyvin.
Seuraavaksi opetetaan koira irtautumaan hypyssä ohjaajasta.
  • Harjoitus ;Apuohjaaja on palkan kanssa esteen toisella puolella, käsketään koira ”hyppy” ja jos koira hyppää koskematta esteeseen, niin siitä palkka. Samanaikaisesti ohjaaja siirtyy esteen toisella puolella esteen läheisyteen ja kutsuu koiraa paluuhypylle ja palkkaa koiran.
 
Haetaan koiralle puhtaasti virhe,
Kun apuohjaajan ja ohjaajan välinen hyppy sujuu, kerrotaan koiralle, mitä tapahtuu kun esteeseen kosketaan,  koska muuten ei koira voi oppia sitä, mikä on kiellettyä ja mikä on sallittua.
  • Harjoitus; apuohjaaja on esteen vierellä ja otetaan koiralle paluuhyppy ohjaajan luokse. Kun koira on esteen yli hyppäämässä, niin estettä nostetaan. Aluksi voidaan tehdä matalemmalla esteellä ja myöhemmin metrisellä. Estettä nostetaan niin, että se kopsahtaa koiran varpaisiin ja samantien ohjaaja huutaa ”Ei noin” . Koira hämmentyy ja samantien otetaan uusintahyppy ja estettä ei nosteta, koira hyppää puhtaasti ja siitä koiralle runsaasti suullista kehua ja palkka. Sitten uusitaan taas virheellä ja siitä kielto jne. näin koira oppii, että hyppyesteeseen ei kosketa.
 
 
 
Viettiä esteelle
Seuraava vaihe on, että nostetaan koira viettiin, ja koiran pitää siltikin keskittyä hyppyyn. Siinä vaiheessa yleensä kun kapulaa aletaan heittämään koira menee siihen tilaan, ettei se varo itseään ja siksi kaikki estehypyn eri vaiheet tulee käydä tarkasti läpi.
  • Harjoitus; ohjaaja pitää kiinni koirasta, apuohjaaja lähtee hetsaamaan lelulla koiraa, niin että koiran vietti nousee. Apuohjaaja passivoituu ja ohjaaja käskee ”hyppy”. Jos koira hyppää puhtaasti niin se palkataan. Jos yhtään koskee esteeseen, niin siitä kielto ja ei palkkaa. Sama toistetaa. Koira oppii vietin kautta hyppäämään hyvin ja vasta sen jälkeen otetaan nouto mukaan hyppyyn. Aluksi patukalla ja apuohjaaja varmistelee esteen toisella puolella, että patukka ainoastaan hyvästä hypystä.

Vapun jälkeiset treenit kentällä!

Kiitokset Satu kajosmäelle kuvista!