Olen ajanut koko kevään jälkeä metsässä, nyt toukokuussa jopa 24 kertaa. Pituudet ovat olleet 400m-700m. Ainoastaan muutaman jäljen olen ajanut pellolla heti lumien sulattua. Viime syksynä ajoin kaksi jälkeä metsässä, muuten koko kesän ja syksyn pellolla. Peltojälkiä en ole koskaan vanhentanut, vaikka koiralle olisi pitänyt pikkuhiljaa lisätä kokemusta. Tänä keväänä sitten harppasin liian vaativaan jälkeen metsässä, jota vanhetin heti 1-2 tuntia ja enkä laittanut laisinkaan nameja jäljelle. Voitte kuvitella, että ongelmiahan siitä syntyy ja niinpä oli pyydettävä jo Miiaa avuksi!
Jälki 29.5.2013
Jana noin 25 metriä: Janalla lähti viiden metrin etenemisen jälkeen harhailemaan, kutsuin pois ja lähetin uudestaan. Nyt eteni hyvin ja löysi poikki leikkaavan jäljen ja lähti oikeaan suuntaan.
Miia sanoi, että jana sotkee koiraa vielä paljon ja koira on selvästi vielä epävarma. Janan voisin unohtaa hetkeksi ja seuraavalla kerralla kun teen sen metsään, haen janalle selkeän uran.
Jälki noin 700m ja 7 keppiä: Ensimmäisen kepin yli käveli, ilmaisi toisen ja palkkasin pallolla ja lopuksi namilla. Imaisussa koira kääntyi minua kohden, sillä se meni kepistä jonkin verran yli. Asia tulee korjaantumaan, kunhan jäljestämiseen saadaan lisää tarkkuutta. Miia neuvoi, että kepin voisi jättää leikin ajaksi maahan ja palkkauksen jälkeen käskeä koira uudemman kerran ilmaisemaan keppi ja vasta tämän jälkeen lähettää koira jäljelle. Hyvin lähti käskyn jälkeen etenemään jäljen päällä. Tulimme ensimmäiseen tien ylitykseen. Jäljen päältä oli juuri hetkeä aiemmin kulkenut hevonen. Väpä kuitenkin selvitti tämän harhajäljestä huolimatta ja ylitys onnistui. Sitten tuli muutama kulma ja tämän jälkeen kolmas keppi, jonka ilmaisi hyvin. Palkkana taas pallo ja lopuksi nami. Nyt jätin kepin maahan ennen palkkausta ja palkan jälkeen käskin koiran ilmaisemaan kepin uudemman kerran. Tämän jälkeen laitoin yhden namin ensimmäiselle askeleelle ja käskin ”jälki”. Koira lähti taas reippaasti. Eteni hyvin jäljen päällä kunnes lähti kiertämään risukasaa, ja teki hukan. Päästin liinasta irti ja koira teki laajan ympyrän, kunnes nappasi jäljen uudestaan. Vauhti oli kova ja minulla oli täysi työ juosta koira kiinni ja samalla neljäs keppi jäi ilmaisematta. Sitten oli taas tien ylitys ja tämän jälkeen viides keppi, jonka ilmaisi. Palkkasin koiran ja uusi lähetys. Kulman jälkeen tuli pitkä suora kuudennelle ja seitsemännelle ns varmistuskepille. Nyt jonkin matkaa edettyään Väpä alkoi jäljestämään nenä korkealla. Minulla oli kreppi puussa kertomassa kuudennen kepin sijainnista ja päästin koiran irti hyvän matkaa ennen sitä, jotten auttaisi sitä. Koira jatkoi matkaansa edelleen pää ylhäällä. Oli kyllä jäljen päällä, mutta ei haistanut kuudetta keppiä, eikä myöskään kymmenen metrin päässä olevaa varmistuskeppiä.
Miia sanoi, että selvästi näkyy se, etten ole pellolla edennyt vaikeampaan jäljestämiseen. En ole jättänyt paljon tyhjiä tai vanhentanut jälkeä. Nyt kun metsässä ei ole ruokaa jäljellä, Väpä on alkanut opettelemaan omapäisesti toisenlaista jäljestämistä, eli pää ylhäällä.
Tästä eteenpäin: Uudestaan pellolle opettelemaan jäljestystä ja pikkuhiljaa edetä vaikeampaan jäljestämiseen: Pellolle otettava kaikki mukaan, kulmat, tyhjät ja ilmasut. Tyhjiä mukaan hiljalleen paljon. Opetellaan jäljelle lähtö kepin kautta. Samalla tulee vahvistettua vielä niitä keppejä.
Metsään voin tehdä silloin tällöin lyhyitä jälkiä vaan silläkin tulisi olla namia jäljellä.
Kiitokset Miia!!! Eköhän tämä tästä taas lähde onnistumaan!!! Kohti peltoja siis :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti