perjantai 22. helmikuuta 2013

Videota


Teen paljon eri variaatioita noudossa, jotta mielenkiinto pysyisi kapulaan.
Koiralle täytyy jatkuvasti keksiä jotakin uutta yllätyksellisyyttä treeneihin, jota into esimerkisksi noutoon pysyy hyvänä.

Noudon eri osa-alueet hiljalleen parantuneet : meno kapulalle, isku, kapulan pito, paluu ja eteenistuminen, mutta petrattavaa on vielä paljon. Paluuvauhtia ollaan saatu lisää laumavietillä ja eteenistuminen  suoraksi "putkipolulla". Koira oppii korjaamaan loppuasennon suoraksi, kun putkipolku ei anna muuta mahdollisuutta. Kapulan potkiminen saatiin pois rimoilla, joita käytän melkein aina ja samalla parani isku.  Haukuttaminen ylipäätänsä on auttanut kaikkeen-saaliskyttäys on vähentynyt ja samalla  noutoon saatu uutta mielentilaa.

Kun koiran vire nousee tottiksessa, tulee myös lieveilmiöitä mukaan
Seuraaminen on kaikkinensa vaikeaa. Paikan pitää korrektisti, eikä paina, mutta askeltaminen saisi olla nätimpää ja helposti heittää loikalle. Yksin treenatessa vaikea puuttua ja apparinkin oltava tarkkana, sillä hyväksyn koiralle ns joka kolmannen askeleen pompun. 

Väpä haukkuu mielellään ja haastaa ohjaajaa
Haukku alkaa olla vaativaa ja virettä nostavaa, mutta pientä lisäystä vielä kaivattaisiin. Lähtökohtana on, että työskentelyvirettä ei ole koskaan liikaa.

Vaikka tavoitteet ovat korkeat, niin aina joutuu tekemään kompromisseja.
Jäävät ovat hitaita, ja olen hiukan sitä mieltä, että pakote ei tulisi hirveästi tuottamaan aktiivisuutta, vaan koira alkaisi vastustamaan ja jännittymään. Mielummin säilytän koiran hyvän ilmeen seuraamisessa, kuin painestunutta vilkuilua.
Uusissa säännöissä sanotaan, että pysähdysliikkeiden kohdalla   on viisi pistettä istuminen, maahanmeno tai seisominen, mutta sen jälkeen 5 pistettä tulee kaikesta muusta. Loppujen lopuksi ei ole niikään arvokas itse istuminen tai istumisen nopeus. Jos koira menee salaman nopeasti istumaan, mutta istuu hyvin jännittyneesti ja väistämällä, niin se tulee menettämään pisteitä tunnetilasta. Tai esim valmisteleva osuudessa seuraaminen. Koira tulee jossakin kohtaa oivaltamaan, että kohta tulee istuminen, joka ahdistaa sitä, ja niin seuraaminen ei ole enään rentoa ja halukasta.


Väpä 1 vuosi 9 kk tottis

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

maanantai 18. helmikuuta 2013

Tottiskoulutus Outi Hermiö Kana Areena 17.2.2013


Järj. Keski-Suomen Palveluskoirayhdistys

Vuonna 93 tuli ensimmäinen oma koira Outille. Nyt hänellä on menossa jo neljäs koira. Ensin oli kaksi bokseria. Kansallisten lajien lisäksi toisella Outi suoritti ensimmäisen suojelukokeensa. Tällä hetkellä on toinen malinois menossa, lajeina suojelu ja erikoisjälki.
Outi käy jonkin verran kouluttamassa, jälki ja tottis ovat intohimoja, Outilla on myös uunituoreet PK tuomarin paperit taskussa ( IPO, FH ja tottelevaisuus kaikissa lajeissa).

Outin ajatuksia tottiksesta.
Outi treenaa kolmen tädin porukassa. He ovat ns ”pehmeen linjan kouluttajia” , ja kutsuvat itseään ”kukkatädeiksi”. Outi haluaa, että koira on tottelevaisuudessa iloinen, aktiivinen ja koira rakastaa tehdä töitä ohjaajansa kanssa.

Pentu
Pentu koulutetaan aina ruualla, ja myöhemmin käytetään sekapalkkausta, mikä tarkoittaa sitä, että, joka treeneissä on sekä ruokaa, että lelu palkkana. Outi on todennut sekapalkkauksen todella hyväksi tavaksi. Ruualla mm pystyy palkkaamaan siten, niin että jokin asia ei keskeydy sillä lelupalkkaus yleensä keskeyttää tempun.

Kaksi vapautuskäskyä
Outin oma oivallus on esimerkiksi käyttää kahta vapautuskäskyä. Toinen on ZIP mikä tarkoitaa koiralle, että mahtavaa, upeeta, kohta tulee superpalkka ja toinen käsky on ”vapaa”, mikä taasen tarkoittaa koiralle, että meni väärin, yritä uudestaan! Jälkimmäiseen ei sisälly mitään korjausta, ei kieltoa, ei mitään negatiivista . Sanaa ei käytetä missään muualla kuin tottiksessa. Kun arjessa esim päästetään lenkillä koira irti, sanotaan esim. ”saa mennä”. Pennulle opetetaan sana jo ensimmäisissä harjoituksissa. Kun pennun keskittyminen herpaatuu sanotaan ”vapaa” ja ohjaaja ns hylkää pennun, siirtymällä pennun ”alta” pois ja muuttuu passiiviseksi. Tämän jälkeen odotetaan, että pentu olisi aktiivinen, ja hakisi ohjaajalta huomiota. Kun pentu aktiivisesti tavoittelee ohjaajan  huomiota, niin silloin sitä kehutaan ”hyvä, hienoa” ja tämän jälkeen tulee ruokaa. Myöhemmin ei koskaan korjata muutoin koiran asentovirhettä, kuin sanomalla ”vapaa”. Esimerkiksi jos aikuinen koira tekee väärän liikkeen jäävissä tai maahanmeno on liian hidas, niin ohjaaja sanoo ”vapaa” ja tämän jälkeen sanalle ehdollistettu koira tulee heti automaattisesti pyytämään uutta mahdollisuutta suorittaa temppu. Sanaa pystytään käyttämään kaikkialla.  Esim eteenmenossa jos koira kaartaa vähän oikealle käskyn jälkeen, tai lähtee vähän hitaasti niin ohjaaja huutaa ”vapaa”. Käskystä koira tietää, että se ei saa mennä palkalle. Koira tulee takaisin ja se saa uuden mahdollisuuden. Tämän kautta on mahdollista ottaa vaikka kuinka monta toistoa, virheiden korjaamisia, mihin ei sisälly mitään stressiä.
Myös ääntämiseen tehokas keino, eli jos koira ääntelee, niin sanotaan ”vapaa”.

Naksu
Outin ryhmässä koirat opetetaan naksulle. Naksua käytetään alusta asti mukana ja koirat myöskin ehdollistuvat sille. Naksua käyttää sekä apuohjaaja että yksin treenatessa koiran oma ohjaaja. Ryhmässä katsotaan toisten treenejä, ja varsinkin nuorelle koiralle annetaan naksulla koko ajan palautetta sivusta. Esim palkkaustilanteessa naksu on loistava apuväline kertomaan ohjaajalle koiran oikeasta toiminnasta ja oikeaaikaisesta palkkauksesta . Yksi naksu tarkoittaa että ohjaajan tulisi vahvistaa oikeaa tekemistä suullisesti, ilman että tekeminen keskeytyy, kaksi naksua tarkoitaa, että koira voidaan vapauttaa ja sille annetaan superpalkka.

Ohjaajan kehon hallinta
Outi kiinnittää koulutukseessa paljon huomiota oman kehon hallintaan, varsinkin seuraamisessa. Koira katsoo oman rintamasuunnan ohjaajan kropasta ja seuraa sen mukaan. Jos seuratessa ohjaaja tuijottaa koiraa, ohjaajan rintamasuunta asettuu väärään asentoon suhteessa koiraan ja kun ohjaaja myöhemmin oikaisee itsensä esim kokeessa, koira hakeutuu opetettuun näkymään eli ohjaajan eteen. Siksi ennen kuin seuraaminen on valmis, ei treenata seuraamista yksin. Aina apuohjaaja katsoo vierestä tai kaksi apuohjaajaa, yksi vierestä ja toinen takaa.

Temput osiin ja paljon toistoja
Temput treenataan tosi pienissä palasissa. Esimerkiksi Outin koira saa suorittaa vain neljä kokonaista noutoa vuodessa. Outi treenaa paljon, vaikka kaksi kuukautta vuodessa pidetään treenitaukoa. Yleensä tauko alkaa viimeisten kisojen jälkeen. Tauon jälkeen hiljainen kausi, 3-4 treeniä viikossa. Kun päästään kevääseen, niin kuusi tottistreeniä viikossa, päälle jäljet ja purut. Yksi vapaapäivä koirilla on aina per viikko.

Työskentely aloitetaan kentän laidalta.
Kun treenataan koetta ajatellen, niin koirankin tulisi oppia, että kentän laidalta alkaa työskentely. Jo pikkupentu opetetaan siihen. Koiraa ei voi alkaa virittelemään vasta tuomarin kättelyn jälkeen.

Harjoitellaan hallinnassa kentältä poistumisia.
Kun ajatellaan koesuoritusta, niin koesuoritus ei pääty koskaan eteenmenoon, vaan eteenmenon jälkeen koira tulisi saada vielä paikalloloon tai arvosteluun. Jos koira aina vapautetaan eteenmenon jälkeen, niin se vaikuttaa jo eteenmenossa koiran keskittymiseen. Se alkaa herpaantumaaan ja eteenmeno ei ole määrätietoinen ja voimakas. 95 % kentältä poistumisista tehdään hyvässä hallinnassa. Koira vapautetaan vaihtelevasti palkalle. Joskus vapautetaan 20 metriä ennen kentän loppumista, joskus 10 metriä ja joskus seurautetaan kokonaan ulos kentältä autolle asti ja niin edelleen.

Siirtymiset temppujen välillä
Säännöt sanovat, että kaikki väliseuraamiset, eli siirtymät vaikuttavat arvosteluun. Outin koirat eivät koskaan mene vaapaana mihinkään kentällä. Pikkupennusta alkaen harjoitellaan siirtymisiä kentällä. Jos liikutaan kentällä yhdessä, niin se on aina seuraamista ei mitään sinneppäin. Jos koira vapautetaan kentällä juoksemaan pallon kanssa, niin sinä aikana ohjaaja ei siirry telineelle, vaan ottaa koiran hallintaan, siinä kohtaa missä vapautti koiran, ja menee hyvässä seuraamisessa yhdessä koiran kanssa telineelle.

Koira on ihana, kun se kestää vieraan käsittelyn.
Väpän virettä on nostettu seuraamiseen, nostettu myös hiukan vaatimista, kuten myös kestoa. Haukku alkanut tuottamaan. Haukutettu. Väpän seuraamisessa tällä hetkellä ongelmallisinta on se että seuraaminen on alkanut pomputtaa. Tänään kuitenkaan ei Väpä hirveästi pomputtanut. Outi kehui, että Väpän seuraaminen on teknisesti tosi nättiä vaikkakin väliin tekee semmoisen doobermannipompun. Seuraamisessa saisi olla vielä enemmän voimaa. Samalla se pomppiminen kenties jäisi pois.

Aluksi voitaisiin lähteä pomppivaa seuraamista rikkomaan rytminmuutoksilla, jotta Väpä löytäisi sen oman rytminsä. Seuraamisessa ohjaaja muuttaa kävelyä-pitkien askelten väliin lyhkäsempiä askeleita, kuitenkin säilyttäen saman temmon ja rytmin; lyhyillä reippaasti, pitkillä reippaasti. Koira joutuisi enemmän keskittymään seuraamiseeen.

Sitten haettaisiin sitä voimaa seuraamiseen. Harjoitteeseen täytyy olla koira, joka uskaltaa vastustaa. Ns estetään koiraa ja kun koira pyrkii seuraamispaikkaan voimakkaammin päästetään koira ohjaajan tykö seuraamispaikkaan ja ohjaaja palkkaa koiran. Jos heti liikkeillelähdössä haluaa sitä voimaa, niin koira otetaan haukulle ja apuohjaaja vetää liinasta koiraa taakseppäin, ja hyvästä haukusta ja pyrkimisestä apuohjaaja  päästää koiran haukkuun ohjaajan eteen.

Tänään kokeiltiin liikkeelle lähtöjä apparilla. Otin koiran haukulle, kutsuin seuraa, Outi esti liinalla koiraa lähtemästä, kävelin kaarella koiran edestä, niin että etäisyys koirasta ei ollut yli kahta metriä, jotta koiran oli helppu tulla seuraamisen imuun kun pyrkiminen oli voimakkainta. Aluksi annettiin palkka pelkästä hyvästä haukusta. Myöhemmin hyvästä pyrkimisestä seuraamispaikkaan.

Harjoite toimi Väpällä. Seuraamisen askellus ja rytmi olivat puhtaita ja selkeästi voimaa tuli mukaan. Näitä harjoitteita aina silloin tällöin, sekä lisäksi jo aiemmin saatuja ohjeita mm.teen seuraamisessa rytminmuutoksia, puutun pomppimiseen selkeästi kiellolla, ja välillä teen virheen suuremmaksi ja ns katoa alta.

Outi kuitenkin muistutti, että aina on temppujen tehtävä korjaamiset niin, ettei niistä tulisi rutiinia koiralle. Vaihdellen ja taas vaihdellen.

Kiitän päivästä kouluttajaa Outi Hermiötä, järkestäjää Keski-Suomen Palveluskoirayhdistystä ja kaikkia mukana olleita! Mielenkiintoista oli ja taas jotakin kotiipäin viemistä!



sunnuntai 10. helmikuuta 2013

10.2.2013 Kanalan areena Giramin kasvatit

Giramin kasvatit kokoontuivat taasen kerran Miian ohjaukseen ja kyllä täytyy sanoa, että se Kiviahon Miia on yliveto!!! Kouluttajan tulee nähdä kokonaisuus, ollut ja mennyt, tulevaisuus, koiran ohjaaja ja koira. Hyvä kouluttaja lukee koirakkoa kuin avointa kirjaa ja pystyy antamaan rakentavia ohjeita koiran ohjaajalle. Kouluttajalla täytyy olla aivan valtaisa kokemus opettamastaan asiasta ja avoin mieli uuden oppimiselle. 
E-pennut täyttävät äitienpäivänä kaksi vuotta ja bh koe olisi tämän vuoden tavoita ja nyt jos milloinkaan Miian erinomaiset kouluttajan taidot tulevat enemmän kuin tarpeeseen. Väpän kanssa ollaan treenailtu ahkerasti koko talvi-siis päivittäin jokunen minuutti ja niimpä niitä koulutusvirheitäkin kaiken oppimisen lisäksi on tarttunut matkaan. Onneksi tämä päivä toteutui!!! 

Laitetaan koira tekemään niitä oikeita asioita!!
Enemmän hallintaa, jos koira pomppii seuraamisessa. Pomppimiseen on puututtava selkeästi heti kiellolla.  Ohjaaja voi myös tehdä virheen suuremmaksi ja ns kadota alta. Jos koira pompottaa seuraamisessa, niin se saattaa hidastaa myös jääviä.
 
Se millä Väpä tullaan nostamaan, niin haukun kautta EI hetsaamalla 
Vuotiaalle Väpälle haukku ei tuottanut vielä mitään, mutta nyt haukku alkaa tuottamaan jo virettä . Haukku kuulostaa tänä päivänä  erilaiselta, vaativalta. 
Tässä koulutusvaiheessa Väpän uusi tehtävä olisi   käynnistää ohjaajan kanssa yhteinen liikkeelle lähtö haukutuksen jälkeen. Koiraa ei enään tarvitse saada mukaan vauhdikkaasti vaan  liikkeelle lähtö tulisi olla jo rauhallinen. Koira alkaa olla myös siinä vireystilassa, että sitä aletaan säätelemään.

Palkka yhtäaikaa kahdella kädellä Olen palkannut koiran eteenistumisen yhteydessä aina samasta suunnasta, joten eteenistuminen on alkanut vinottaa. Nostan oikealla kädellä pallon liivinkauluksesta vetoketjun kohdalta esiin. Toinen syy vinotukseen voi olla se, että olen sanonut palkkasanan ZIP vasta sen jälkeen, kun käsi on jo mennyt palkalle. Tästä lähin kaivan palkan esiin yhtäaikaa kummallakin kädellä, silloin saa palkan annettua keskeltä ja olen tarkkana sen ZIP sanan kanssa. 

Takapalkka 
Seisominen takkuili, ja useamman toiston jälkeen sain koiran seisomaan apujen kanssa.  
Tulisi muistaa, että kaikkiin apuihin koira jää kiinni, jos niitä ei osata häivyttää ja jäävistä seisomiseen olen antanut voimakkaita apuja, melkeimpä tänne asti. Koira ei saa nähdä takapalkkkaa kun se jätetään sinne. Koiran voi laittaa makuulle ja sivellä pitkiä vetoja kämmenellä koiran selkää pitkin vihjeeksi koiralle, että nyt tulee seisominen. Samalla voi jättää takapalkan maahan koiran huomaamatta.

Vaaditaan koiralta
Nyt täytyy jo vaatia ja  vaatimustasoa nostaa. Esimerkiksi  jos on annettu temppuun koiralle apuja, niin heti perään tehdään temppu ilman apuja ja palkataan vasta sitten. 

Noudossa ei aina tarvitse luovutusta tehdä.   Jatkossa ei kaavamaisesti aina pitoharjoitusta noudon lopuksi. Jos aina taistelu kapulasta johtaa pitoharjoitukseen, mikä ei koirasta ole niinkään mukavaa, alkaa luoksetulo hidastumaan. Välillä voisi sanoa vain ”irti”  ja koira saa pudottaa kapulan maahan tai ohj käteen ja siitä palkka.

Kiva oli nähdä teitä Giramin porukka!!! Loisto koiria ja koiran ohjaajia ootte kaikki!!! Niin hyvältä näytti tekeminen!! Innolla odotan seuraavaa tapaamistamme!

Ja se ihana Marian penneli!!! Rapsutuksia!