Väpä on reagoinut jo pentuna hyvin saalisärsykkeisiin, mutta puolustusärsykkeisiin ei ole osannut vastata. Se on reagoinut puolustusärsykkeisiin passiivisesti tai väistämällä, purutyynyyn kuitenkin on vetänyt hihna tiukalla ja osoittanut suurta halua purra ja on käynyt kiinni tyynyyn tehokkaasti ja täydellä suulla.
Väpä on hyvin taistelutahtoinen koira, joten en ole oikeastaan ollut huolissani, vaikka ei ole ilmentänyt vielä sitä puolustusta suurestikkaan.
Nyt sitten tänään oli minulla mahdollisuus tarjota Väpälle puruharjoitus oikean ammattilaismaalimiehen kanssa. Kävimme Maijan kanssa vierailulla Hallin montsuporukan treeneissä ja Ari Nieminen lupasi leikittää Väpää treeni-illan lopuksi. Kiitokset koko poppoolle, kun saimme vierailla treeneissänne.
Mielestäni Väpä on kehittynyt loppukesästä hiljalleen melko itsevarmaksi nuoreksi mieheksi ja mielenkiinnolla odotinkin, miten Väpä vastaa maalimiehen tuomaan haasteeseen.
Ennen vuoroamme, laskeutui hämärä kentälle, on tullut syksy. Lisävalaistusta saimme auton ajovaloista. Hämärä, auton valot, vieraat ihmiset, maalimies ja kenttä olisivat voineet olla nuorelle malipojalle hiukan liian jännittävää, joten Ari kysyikin varovasti, että onko tilanne liian kuormittava Väpälle? Minä siihen vastasin, että "Se on lunki mies, ei mee pupu pöksyihin kovinkaan helposti, ei muuta kuin treenit pystyyn :))”
Laitoin Väpälle nahkavaljaat ja astelimme kentälle varmoin liikkein. Kentällä Ari alkoi hetsata Väpää antamalla saalisärsykkeitä purutyynyllä ja minä seisoin tolppana. Koiralla oli noin puolitoista metriä liinaa juosta edestakaisin. Väliin piiskan sivallus ilmassa pamahti. Kun ei purua Väpä saanut, niin kas kummaa, Väpä tuli turhauman kautta agressiiviseksi ja se alkoi haukkua. Haukku oli hurjaa...voimakasta ja uhkavaa. Se tuli syvältä rinnasta, leukojen venyessä äärimittoihin niin että kitarisat näkyivät. Hyvän haukun jälkeen maalimies antoi purun tyynyyn. Purutilanteessa Väpä oli vahva ja nautti suuresti taistelusta, koska Ari vastasi taisteluun samalla voimalla kuin koira. Puruharjoituksia teimme neljä ja joka kerta pidennettiin aikaa, ennekuin Väpä sai purun tyynystä.
Olin suuresti yllättynyt Väpän nopeastä siirtymisestä saaliista aggression puolelle-häntä tötteröllä, korvat niin tiukasti pystyssä ja jopa huuletkin taisivat nousta ylemmäksi, jotta hampaat näkyivät paremmin. Koira kävi siististi vuoroin saalisvietissä ja vuoroin aggressiivisuuden puolelle-siis nopeita vietin vaihtoja ja päätteeksi koko suun puruote hihaan :) . On se vaan Mies isolla M:llä.
Minä kiitän suuresti taitavaa maalimiestä Ari Niemistä niin että KIITOKSET isoilla kirjaimilla!! Arilla oli myös kokemusta Väpän isästä Lupesta ja joistain isän sisaruksisa. Hän mainitsi, että tämän illan perusteella Väpä muistutti ei niikään isäänsä, kuin isän velua Luciferia...kuulemma kohtalaisen kovapäinen poitsu :)
Mutta edelleen on Väpä vasta kehittymässä...siis se vasta kypsyy ja kahtotaan mimmonen mies tuleepi tästä karvanopasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti