Tälle keväälle on tullut opiskeltua pk jälkeä ihan kunnolla. Maaliskuun lopussa olin Palveluskoiraliiton tarjoamassa jälkikoulutuksessa, jossa kouluttajina olivat Miia Kiviaho ja Jani Heinilä. Miian luento oli todella hyvä käytännön metsäjäljen harjoitteisiin ja Janin tuomarin näkökulma antoi erinomaisen lisänsä koulutukseen. Monisteita vielä sai matkaan luennon päätteksi. Niistä on runsaasti apua tulevaisuudessa.
Huhtikuun puolenvälin jälkeen menin Oriveden Palveluskoiraharrastajien järjestämään peltojälkikoulutukseen, jossa luennoitsiana oli Outi Hermiö. Tein hiukan muistiinpanioja, ja laitan jotakin tähän oheen.
Väpän kanssa menimme heti metsään, kun lumi suli sopivan kokoiselta alueelta pois. Nyt olemme jo kolmet jäljet tehneet, ensimmäinen 100 askelta, toinen 150 askelta ja kolmas 200 askelta. Joka askeleeseen olen tähän mennessä laittanut namin ja alkuun ja loppuun vähän enemmän. Minä pelkäsin kovasti, että pojalle on tullut talven aikana vauhtia jäljestämiseen, mutta sain iloisesti yllättyä, kun poika jäljesti hyvin rauhallisessa mielentilassa vetämättä, joskin silloin tällöin askeleen ohi :). mutta hienosti meni..ja ne esineet olisi pitänyt treenata jo talvella, mutta jotensakin ovat jääneet unohduksiin, joten ne on otettava tässä hetimiten. Sunnuntaina olisi tarkoitus mennä nurmelle, ja ottaa jo tyhjiä mukaan.
Outi Hermiö 23.4.2012
/Jälkikoulutus, Uuhiniemi
Jos koira jäljestää hienosti , kävele perässä, jos koira menee huonosti, pysähdy! Vahvista oikeaa, hylkää väärä! Selkeä yksinkertainen koulutustapa jäljelle, mikä on helppo sisäistää. Mitä kokemusrikkaammaksi koiran saa koulutettua, sitä varmempi se on.
Jälki nuoren koiran kanssa
Ensin opetetaan myötätuulessa ja myötäsaraan. Sen jälkeen myötäsaraan vastatuuli, myötäsaraan sivutuuli, myötäsaraan vinotuuli. Sitten aloitetaan poikkisaraan myötätuuli, sitten vastatuuli ja poikkituuli. Sitten vinosaraan myötätuuli, vastatuuli ...jne. Kyllä siinä menee koko kesä!
Kevätpennun tulisi syksyllä pystyä ajamaan noin 400 askelta suoraa, hyvällä vietillä, ilman viettikatkoksia, hyvällä rytmillä, niin että jäljellä on kymmenkunta tyhjää askelta ja kaikissa edellämainituissa olosuhteissa. Silloin on pohjia tehty hyvin. Ajetaan neljän päivän putkia, tai tehdään sen mukaan miltä koiran jälki näyttää. Kun tapahtuu kehitystä niin otetaan yhden, kahden päivän tauko. Sitten aloitetaan uudestaan helpommalla jäljellä, Paras olisi 3-4 jälkeä viikossa. Kesällä tulee pakollinen tauko, kun heinä pelloilla on liian pitkää.
Aluksi pennulla kaksi namia askeleessa, sitten yhtä, sitten jäljen keskellä saattaa taas olla askeleessa kahta namia. Loppu on aina onnistunut ja viimeisellä kymmenellä askeleella aikuisellakin koiralla on joka askeleessa herkkunamia, sillä koskaan ei jälki pääty huonosti. Kaikki uudet asiat opetellaan jäljen keskellä, lukuunottamatta esineitä.
Jos suorat tekevät liiaksi päämäärähakuisuutta, tulee tärkeäksi ohjaajan rooli. Kun ruuan määrää aletaan vähentämään, se tehdään hyvin epäsäännöllisesti. Pennulla voi tosi nopeasti jättää jo yhtä askelta pois, mutta sitten niin, että ennen tyhjää askelta on edellisessä askeleessa nami varpaan kärjessä ja tyhjän askeleen jälkeen nami kantapäässä. Ei koskaan vähennetä niin että ensi 1 askel, sitten 2 askelta, sitten 3 askelta...jne ja sitten huomataan kun on 15 askelta yhtäjaksoiseti namitonta koira alkaa kiihdyttämään. Kun tulee enemmän tyhjiä, niin tyhjien pituus ei pitene, vaan välissä olevan ruuan määrä vähenee. Noin neljään askeleeseen päästään hyvin, ja koira ei vielä kiihdytä, sen jälkeen ei lisätä tyhjien määrää, vaan saattaa olla yksi nami ja taas neljä tyhjää. Koira oppii, että mitä enemmän tyhjää, niin se tarkempi täytyy olla.
Jälkipohjiin vaihtelua. Heinäpelto, rehupelto. Heinäpelto on vaikeampi kuin rehupelto, se menee jo leikatessa erilaiseksi. Pituus, ajetaan pitkiä suoria, ja jo kokeneellakin koiralla aloitetaan keväällä pitkillä suorilla.
Aluksi pennulla kaksi namia askeleessa, sitten yhtä, sitten jäljen keskellä saattaa taas olla askeleessa kahta namia. Loppu on aina onnistunut ja viimeisellä kymmenellä askeleella aikuisellakin koiralla on joka askeleessa herkkunamia, sillä koskaan ei jälki pääty huonosti. Kaikki uudet asiat opetellaan jäljen keskellä, lukuunottamatta esineitä.
Jos suorat tekevät liiaksi päämäärähakuisuutta, tulee tärkeäksi ohjaajan rooli. Kun ruuan määrää aletaan vähentämään, se tehdään hyvin epäsäännöllisesti. Pennulla voi tosi nopeasti jättää jo yhtä askelta pois, mutta sitten niin, että ennen tyhjää askelta on edellisessä askeleessa nami varpaan kärjessä ja tyhjän askeleen jälkeen nami kantapäässä. Ei koskaan vähennetä niin että ensi 1 askel, sitten 2 askelta, sitten 3 askelta...jne ja sitten huomataan kun on 15 askelta yhtäjaksoiseti namitonta koira alkaa kiihdyttämään. Kun tulee enemmän tyhjiä, niin tyhjien pituus ei pitene, vaan välissä olevan ruuan määrä vähenee. Noin neljään askeleeseen päästään hyvin, ja koira ei vielä kiihdytä, sen jälkeen ei lisätä tyhjien määrää, vaan saattaa olla yksi nami ja taas neljä tyhjää. Koira oppii, että mitä enemmän tyhjää, niin se tarkempi täytyy olla.
Jälkipohjiin vaihtelua. Heinäpelto, rehupelto. Heinäpelto on vaikeampi kuin rehupelto, se menee jo leikatessa erilaiseksi. Pituus, ajetaan pitkiä suoria, ja jo kokeneellakin koiralla aloitetaan keväällä pitkillä suorilla.
Esineet
Jos on vietikäs, vahva tai jälkiorjentoitunut koira niin on hyvä tuoda esineilmaisut ajoissa mukaan jäljelle, jo alle vuoden ikäiselle koiralle. Toisaalta, vähemmän jälkivietikkäälle koiralle, esineet voidaa tuoda jäljelle vasta myöhemmin. Esine on aina vietin katkos, mutta esine on myös tie päästä koira palkkaamaan. Koira saa ilmaista istuen, mennä maahan, seisten tai vaihdellen.e. Koira voi myös ottaa esineen suuhun ja jäädä paikoilleen. Esineen ilmaisun alkuharjoituksia muualla. Harjoitus; ohjaaja istuu lattialla ja kiinnittää pennun huomion esineeseen. Esinettä vedetään pitkin lattiaa ja jossain vaiheessa tulee käsky maahan. Esine on käden suojassa, koska koira ei saa sita ottaa suuhunsa. Kielletään jos koira yrittää koskea esineeseen. Kun koira menee maahan, ZIP ja palkka. Palkka tulee samasta kädestä missä esine on.
Esineilmaisun aloitus jäljellä lopusta lukien. Joidenkin harjoitusten jälkeen esineet viedään jäljelle, kuitenkin sitä ennen ollaan jäljen lopussa tehty maahanmeno ruokakipolle. Harjoitus; 10-15 askelta ennen jäljen päättymistä ohjaaja siirtyy jäljestävän koiran viereen ja kun saavutaan esineelle jäljen lopussa , niin ohjaaja menee koiran kanssa maahan, maahankäskyn sanoessaan. . Paino pois koiran puolelta, eli koirasta poispäin oleva polvi alas, jotta ohjaaja ei omalla kropalla painosta koiraa vinoon. Heti kun koira menee maahan tulee ZIP ja palkka ja kansi auki rasiasta. Kun maahanmeno on valmis ruokakipon kanssa, niin viedään esine ruokakipon paikalle, kuitenkin noin 10 askelta ennen jäljen loppumista
Kun aloitetaan jäljen lopusta, niin esineestä tulee viettiä nostava koska se on lähellä onnellista loppua. Ekoilla kerroilla ohjaaja kulkee koiran vieressä esineelle ja menee maahan yhdessä koiran kanssa, ja heti kun koira menee maahan tulee ”hyvä” ZIP ja vapaa. Koira saa nousta, jos se haluaa, koiraa ei vaadita jäämään maahan. Maahanmeno on monesti alistava ja jos se on uusi asia, niin moni koira menee epävarmaan tilaan. Harjoitus; Kun koira on rento vapautuksen jälkeen, laitetaan se uudestaan maahan ja harjotellaan nyt vasta se oleminen siellä. Koira saatetaan vieläkin vapauttaa sieltä, ja vielä uudestaan käskeä maahan ja tehdään siitä maassa makaamisesta hyvä asia koiralle.
Kun koira makaa sopivassa tilassa, niin tiputellaan ruokaa koirasta poispäin meneviin askeleisiin aloittaen kauimmaisesta askeleesta eli esim 3-2-1 koiraan päin. Kun ohjaaja näkee, että koira kerää viettiä ja patoaa, niin tulee käsky ”jälki” ja sitten seuraa lyhyt matka jäljen loppuun. Kun yksi esine alkaa toimia hyvin, koira ei kuormitu siinä, ei esineestä, eikä maassaolosta, niin sitten voidaan jo lisätä esineiden määrää. Jos koira ei pidä ruuasta, niin sen voi palkata ilmaisun pallolla. Pallo vaan heitetään jäljestä pois päin.
Esineilmaisun aloitus jäljellä lopusta lukien. Joidenkin harjoitusten jälkeen esineet viedään jäljelle, kuitenkin sitä ennen ollaan jäljen lopussa tehty maahanmeno ruokakipolle. Harjoitus; 10-15 askelta ennen jäljen päättymistä ohjaaja siirtyy jäljestävän koiran viereen ja kun saavutaan esineelle jäljen lopussa , niin ohjaaja menee koiran kanssa maahan, maahankäskyn sanoessaan. . Paino pois koiran puolelta, eli koirasta poispäin oleva polvi alas, jotta ohjaaja ei omalla kropalla painosta koiraa vinoon. Heti kun koira menee maahan tulee ZIP ja palkka ja kansi auki rasiasta. Kun maahanmeno on valmis ruokakipon kanssa, niin viedään esine ruokakipon paikalle, kuitenkin noin 10 askelta ennen jäljen loppumista
Kun aloitetaan jäljen lopusta, niin esineestä tulee viettiä nostava koska se on lähellä onnellista loppua. Ekoilla kerroilla ohjaaja kulkee koiran vieressä esineelle ja menee maahan yhdessä koiran kanssa, ja heti kun koira menee maahan tulee ”hyvä” ZIP ja vapaa. Koira saa nousta, jos se haluaa, koiraa ei vaadita jäämään maahan. Maahanmeno on monesti alistava ja jos se on uusi asia, niin moni koira menee epävarmaan tilaan. Harjoitus; Kun koira on rento vapautuksen jälkeen, laitetaan se uudestaan maahan ja harjotellaan nyt vasta se oleminen siellä. Koira saatetaan vieläkin vapauttaa sieltä, ja vielä uudestaan käskeä maahan ja tehdään siitä maassa makaamisesta hyvä asia koiralle.
Kun koira makaa sopivassa tilassa, niin tiputellaan ruokaa koirasta poispäin meneviin askeleisiin aloittaen kauimmaisesta askeleesta eli esim 3-2-1 koiraan päin. Kun ohjaaja näkee, että koira kerää viettiä ja patoaa, niin tulee käsky ”jälki” ja sitten seuraa lyhyt matka jäljen loppuun. Kun yksi esine alkaa toimia hyvin, koira ei kuormitu siinä, ei esineestä, eikä maassaolosta, niin sitten voidaan jo lisätä esineiden määrää. Jos koira ei pidä ruuasta, niin sen voi palkata ilmaisun pallolla. Pallo vaan heitetään jäljestä pois päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti