Scherkin seminaari 24.1.2015, Veikkola

Kokeisiin mahdollisimman koira-ystävällisin metodein.

Suojelukoiran itsevarmuus näkyy hyvissä koetuloksissa

Saksassa on muutamia koiran huippukouluttajia joihin ehdottomasti kuuluvat Peter ja Connie Sherk. Jokainen suomalainen koirankouluttaja voisi halutessaan heiltä jotakin oppia, koska he tekevät tulosten valossa jotain paremmin kuin suomalaiset. Peter ja Connie kouluttavat Saksassa koiriaan Heuwinkkelin clubilla, joka on maailman kenties menestynein. Heidän tavoitteena on saada niin hyvät kuin huonommatkin koirat, rodusta riippumatta, esittämään koe-ohjeen mukaisia suorituksia onnistuneesti kilpailuissa - mahdollisimman koira- ja ohjaajaystävällisin metodein.

Mia Skogsterillä ja Peter ja Connie Scherkillä on pitkä ystävyys takanapäin. He ovat kilpailleen samanaikaisesti MM kisoissa ja Miia on treenannut koiriaan heidän Heuwinkkelin clubilla. 
Heuwinkelin clubilla menestystä on tullut malinoiseilla, saksanpaimenkoirilla, kuin hovavarteillakin. Heillä on vankkaa näyttöä omasta koulutustyylistään, 30 vuoden aikana, ainoastaan 3-5 koiraa on joutunut vaihtamaan harrastusta . Heidän mielestään suurin osa koirista on tarpeekisi hyviä, niin että niillä voidaan kisata MM tasolla. Treenit suunnitellaan niin, että koiran itsevarmuus kasvaa, vaikka se ei olisi kaikkein itsevarmin koira.

Seminaari oli tarkoitettu suojelua harrastaville koirien ohjaajille, että myös maalimiehille. Maalimiesten pitäisi pyrkiä ohjaajien tavoin kehittymään ja oppimaan lisää koko ajan. Tänään Peterin semmaan osallistui 150 henkeä, joista maalimiehiä vain parisenkymmentä. Onneksi moni heistä oli juuri niitä Suomen huippuja. Kaikilla asenne saada uusia ajatuksia treeneihin ei koskaan katoa.

Pennusta suojelukoiraksi Heuwinkkelin metodeilla

Jos pennun kouluttaminen aloitetaan saalisleikillä, se ei opi haastamaan maalimiestä.

Saalisleikissä koiralla on hauskaa, sitä ei uhata. Myöhemmin, kun leikki muuttuukin vähän ikävämmäksi, maalimies kuormittaa, vaatii koiraa taistelemaan, on koiran vaikea ymmärtää sitä.

Peterin tapa aloittaa koulutus pentuna, on saanut alkunsa boksereista. Niitä oli hyvin vaikea saada haukkumaan kun koulutus oli aloitettu saalilla tai liian myöhään.

 Kun pentu tulee uuteen kotiin 7-8 viikkoisena, se keskittyy vielä ohjaajaan. Kun pentu vähän kasvaa,  alkaa se enemmän reagoimaan ympäristön ärsykkeisiin. Kaikkeen mihin pentu reagoi aggressiivisesti,  kitketään pois. Myöhemmin, suojeluharjoituksessa kuitenkin halutaan koiran esittävän vahvaa aggressiota. Jos nuori koira ei ole tottunut tai saanut reagoida aggressiivisesti asioihin, voi olla vaikea kaivaa myöhemmin  sitä esille.

Scherkit aloittavat suojeluharjoitukset silloin, kun pentu alkaa reagoida ympäristöönsä. Siten saadaan vahvistettua pennun aggressiopuolta heti alusta lähtien. Koulutus aloitetaan aina samanlaisesti, rodusta riippumatta . Ensimmäisissä harjoituksissa (noin 3-4 kuukauden iässä),  ohjaaja tuo pennun tyhjälle kentälle, pitkässä liinassa. Ainoastaan maalimies ja piilo ovat jossain kauempana.

Kun kentällä ei ole muita ärsykkeitä, pentu kiinnittää huomionsa paremmin maalimieheen. Harjoitukset kohdistetaan piilolle. Ohjaajan tulee pitää tuntuma liinaan, niin että se ei koskaan pääse löysäksi, jotta vältytään ikäviltä nykäisyiltä. Pennulla tulee olla myöskin aina valjaat, jotta haukkuminen onnistuu hyvin.

Kentällä oleva maalimies alkaa elehtiä epäilyttävästi, niin että pentu reagoi häneen. Pennun tulee tehdä aloitus, ei maalimiehen ja kun pentu kiinnittää huomionsa maalimieheen, niin maalimies esittää hiukan pelästynyttä, niin että pentu kokisi tilanteessa olevansa voimakas ja vahva. Pennulta saattaa lähteä haukahdus, ja tällöin maalimies juoksee poispäin ja ohjaaja kehuu ja kannustaa pentua. Pennun käyttäytyminen on reaktiivista, idea on kuitenkin se, että pentu tulee myöhemmin aktiiviseksi.

Aluksi treeneissä etäisyys on pitkä, mutta kun pentu alkaa reagoimaan oikein ja itseluottamus kasvamaan, maalimies alkaa lähestymään. Hiljalleen maalimies vähentää ärsykkeitä.

Pentua treenataan 2-3 kertaa viikossa ja useampi kerta saattaa olla samalla kerralla. Treenit kestävät vain muutaman minuutin.
Hiljalleen aletaan antamaan henkistä ja fyysistä painetta nuorelle koiralle, piiskalla tai patukalla. Kun treenejä ei aloiteta saalispainoitteisesti, niin on todella tärkeää, että pentu ei saa purua pitkään aikaan. Haukkua ja taistelutahtoa vahvistetaan ainakin pari kuukautta.

 Kun treenit aloitetaan taistelutahtoa ja haukkua vahvistamalla, voidaan huomata kuinka nopeasti koiran itseluottamus kasvaa ja kun myöhemmin ensimmäinen puru annetaan, koira on valmiiksi korkeassa vietissä, ja se voi kaiken energian antaa puruun.

Koiraa ei tarvitse houkutella puremaan hihaan. Ensimmäinen puru on koiralle hyvin merkityksellinen, se jää koiran mieleen. Koira oppii hyvin kuormituksen, maalimiehen antaman uhan ja vastaa siihen koko kehollaan

Myöhemmin koiran tulee keskittyä maalimieheen, kun tyyny lepää maassa koiran ja maalimiehen välissä. Kun koira puolustaa raivokkaasti tyynyä, ja maalimies pakenee, koiran huomio menee tyynyyn, se saa käydä tyynyyn kiinni.  Kanavointia ei vaadita koiralta. Koira saa voittaa lelun ja saa tehdä sillä mitä haluaa, ravistella, kantaa jne. Näin ei tule ongelmia otteiden suhteen, ja samalla lisääntyy taistelutahto ja into maalimiehen kanssa leikkimiseen. Jos pakotetaan koira kanavoimaan, paineen kautta, sitä enemmän tulee ongelmia.

Koirien haukkumistyylit ovat erilaisia, toiset joko seisoo, joku on puoli-istuva, joku pompottaa, kuitenkin tärkeintä on se, että koira löytää oman rytminsä ja koira ei kosketa maalimiestä haukkuessaan, vaan pitää pienen etäisyyden.

Koira ei ikinä saa purua piilolla! Jos koira on saanut aina piilolla purun, niin koira alkaa itse määrittämään haukun pituutta, ja palkan toiveessa haukku alkaa hiljenemään, kun jos se tehdään niin, että palkka heitetään koiralle palkaksi, ja se saa jahdata palkan itselleen ja tämä vahvistaa haukkumista.

Jos piilolla haukkuminen on ollut kuormittavaa , koira ei halua hakeutua näihin tilanteisiin myöhemminkään. Kaikki treenit tähtäävät siihen, että kokeessa koira saapuu kuudennelle piilolle, missä on paikoillaan seisova maalimies, koira huomaa, että maalimiehellä on hänen lelunsa/hihansa kädessä, ja koira tietää heti mitä pitää tehdä. Se aloittaa aktiivisen ja voimakkaan haukun. Jos hihan saavuttamisesta on tehty elämän ja kuoleman leikki, niin että koira joutuu puolustamaan itseään, niin ei saada täysin aktiivista haukkua aikaiseksi. Tämän pitää olla koiralle hauskaa, ei niin, että se on pakotettu puolustamaan itseään ja sen takia aloittaa piilolla haukun.
Kun koira on opetettu pitämään taistelusta, ja se on oppinut olemaan siinä vahva, niin koira palkkaantuu taistelusta myös kilpailuissa. Jos koiraa on viety pelkästään saalisvietillä, niin tälläisen koiran päämäärä on saada hiha itselleen. Koira hyväksyy ja kestää kuormituksen, mutta kisasta toiseen koira huononee, kun se alkaa oppimaan, mikä on treenien ja kisojen ero- kisoissa koira ei saavuta päämääräänsä eli ei saa hihaa itselleen.

Jälkivartiointioinnissa tulisi opettaa koira haukkuvaksi niissä vartioinneissa missä haetaan hallintaa.

Hiljaisella koiralla on paremmat mahdollisuudet saada täysiote kuin haukkuvalla koiralla. Haukkuva koira voi helpommin saada huonon otteen. Kokeissa hiljaisessa vartioinnissa huomataan helpommin jos koiran keskittyminen herpaantuu Siksi opetetaan koiralle kaksi eri ”irti” käskyä, lyhyissä vartioinneissa eri käsky kuin pitkässä. Lyhyessä vartioinnissa koiran täytyy olla hiljaa, ja pitkässä koira saa aloittaa vartiointihaukun. Ohjaaja opettaa näiden kahden eri irtikäskyn merkityksen koiralle.

Koiran tulisi pyrkiä aktiivisesti saamaan tyynystä/hihasta purua, ei niin, että koira istuu ja avaa suunsa, ja maalimies pudottaa hihan koiralle suuhun. Maalimiehen tulee lukea tarkasti koiraa. Kokeessa annetaan 2x20 pistettä uudelleen hyökkäyksestä, eli siihen kannattaa panostaa. Koira tulisi saada purun kun se on nopea ja tavoittelee hyvin, näin tehdään koirasta entistä aktiivisempi ja nopeampi.

Kun koira on 7-8 kuukautta vanha aletaan tekemään pitkän liikkeen pohjia. Pitkää liikettä lähdetään harjoittelemaan ensin lyhyeltä matkalta, ja hiljalleen pidennetään matkaa. Usein koiran ensimmäinen puru on 6 kuukauden iässä. Jotta koira saisi maximaalisen vauhdin pitkään liikkeeseen, purutyynyä ei pidetä liian korkealla, koska silloin koira keskittyy liikaa siihen hyppyyn. Alusta pitäen harjoitellaan maalimiehen molempia puolia, ensin otetaan koira purutyynyyn maalimiehen toiselle puolelle ja sitten toiselle. Kun koira tulee kovalla vauhdilla tyynyyn kiinni, niin maalimies ei vedä tyynyä koiran edestä pois, koska silloin saattaa seuraavalla kerralla koira kohdistaakin hyökkäyksen maalimieheen.

Pitkän liikkeen hyppyä opetettaessa koiralle, pidetään koira pitkässä liinassa. Liinaa käytetään vaihetelevasti, välillä jarrutetaan koiraa koko matka, välillä pysäytetään koira loppuvaiheessa, niin, että se ei pääsekkään puremaan, tai sitten niin, että keskivaiheella matkaa maalimiehelle, otetaan kevyt tuntuma liinaan ja puruun annetaan tuki. Eri liinankäytöllä saadaan koiran vietti nousemaan. Kun koira tulee hyppyyn tulisi maalimiehen äänellä ja eleillä osoittaa, että, että sattuihan sitä kun koira rohkeana tuli kiinni.

Selkäkuljetuksen treenaaminen aloitetaan ilman maalimiestä, koska halutaan, että koira on alemmassa vietissä ja sitä silloin on helpompi opettaa.

Selkäkuljetuksen hyökkäyksessä puru maalimieheltä tulee aina oikealta puolelta, vaikka koira kuitenkin näkee kuljetuksessa, että purutyyny on vasemmalla. Kisoissa maalimies ottaa aina koiran oikelta hihaan kiinni.

Myös kulmat opetetaan selkäkuljetuksessa. Aikaisemmin se tehtiin pysähdyksen kautta, mutta aivan lähiaikoina ovat kehitelleet uuden menetelmän. Sitä kutsutaan ”humaltuneeksi avustajaksi”. Maalimiehen vierelle siirtymenen opetellaan myös asteittain. Sitten kaksi asiaa yhdistetään, selkäkuljetus ja maalimiehen sivulle siirtyminen.

Peter ja Connie Scherk ovat kehittäneet parempia tapoja hallinnan opetukseen,

• Miksi hallintaa rakennetaan vieläkin suurien konfliktien kautta niin monelle koiralle?
  
• Maalimiesten tulisi tietää, miten tänä päiväinä nykyaikaisilla menetelmillä, koiraa turhaan kiusaamatta, voidaan opettaa suojeluhallinta, ilman että maalimies mätkii piiskalla suojelupiiloa ja tekee ohjaamisesta ohjaajalle hel*ttiä ja koiralle hallinnassa olosta mahdotonta. Ohjaajille pitää kertoa, mitä heidän tulee opettaa koiralle tottisosuudessa ja c-osan hallintaliikkeissä. Ohjaaja opettaa koiralle matalemmassa vietissä teknisesti mm selkä/sivukuljetukset/piilolta siirtymiset/sivulle kutsut, puhtaan haukun piilolla, irroitukset sekä piilon kierrot. Näin vältytään myös siltä, että ohjaajien ei tarvitse isojen pakotteiden avulla osaamatonta koiraa laittaa hallintaan suojelutreeneissä