perjantai 28. lokakuuta 2011

Giramin kasvattileirillä Uuraisten Oikarin tilalla




















Pennulle jälkipohjat tehdään pellolla. Myöhemmin siirrytään metsään. Tänään Giramin syysleirillä mentiin Väpän kanssa ekan kerran  metsään, onneksi Miian ohjauksessa. Tähän asti ollaan tehty jälkeä ainoastaan heinäpellolla tai nurmikolla. Viimeistään nyt Väpälle oli hyvä tehdä metsäjälki, koska joka tapauksessa peltojäljeltä keväällä siirrytään metsään. Myöhänen syksy on mitä parhain alkuharjoitteluun , koska silloin ei ole muurahaisia tappelemassa samasta makupalasta. Kesällä ei metsään pysty laittamaan nameja jäljelle, koska samantien siellä on myös muurahaisia. 
Jälkeä tehdessäni , yritin nostella päätäni, jotta näkisin mitä oli edessä. Hain mahdollisimman paljasta aluetta ja matalaa kasvustoa . Alue oli kylläkin hyvin selkeää sammalpohjaista kuusi-mäntymetsää, ettei suurempa vaikeuksia jäljen tekemisessä ollut . Laitoin joka askeleelle namin, menin osassa matkaa mättäältä mättäälle ja jokunen askel putosi kuoppaankin. Tein 150 askelta ja loppuun laitoin puun oksalle krepin merkiksi jäljen päättymisestä. Väpä oli tosi nälkäinen kun sen autolta hain. Kellon viisarit osoittivat jo keskipäivää, enkä ollut aamuruokaa sille antanut. Kannoin Väpää viimeiset metrit, jäljen alkuun, vaikka painoa  pojalla on jo rapiat 26 kiloa. Asetin koiran ensimmäisen askeleen lähelle ja sanoin ”jälki”. Hyvin lähti painamaan eteenpäin, löysi jäljen alun ja suunnan, tarkisteli melkein joka askeleen ja söi tietty hyvin halukkaasti askeleista löytyneet pienet makupalat. Tutki paikoin  jäljen vierustaa, mutta haki nopeasti jäljen takaisin. Yhden mutkan olin tehnyt noin 50 askeleen päähän. Hienosti selvitti mutkan ja ratkaisi itse pienet ongelmat auttamatta. Miia huomautti kylläkin, että minun vain on muistettava, etten ala liinasta kiristämään, kun Väpä tarkistelee aluetta jäljen vierestä tai menee jonkin askeleen ohi kumpuraisessa maastossa. Liina kiristymien opettaa vain rynnimisen koiralle. Hyvin Väpä vei meidät jäljen loppuun ja sielä olikin useampi nami viimeisellä askeleella.  Väpä tulee vauhdilla aina tekemään jäljen, ja niinpä Väpälle tulee pitää jälki kaikkein tärkeimpänä asiana, ei jäljen loppumista joten ei lelupalkkaa jäljen loppuun.
Väpä sai myös tottikseen ohjausta. Meillä sivulle siirtymistä ollaan harjoiteltu ilman apuja ja silloin tällöin  sivulle siirtyminen jää vajaaksi, ja varsinkin se jäi vajaaksi tänään, isommassa häiriössä. Miia ohjeisti, että  tehdään sivulle siirtyminen pienellä kulmalla ja ohjaaja lähtee karkuun kun koira siirtyy. Tehdään tavallaan liike yli.  
Noudossa edetään ”hyvä ote” harjoitteeseen, sillä Väpä jo pitää kapulaa suussansa käskyn alla. Harjoitus tapahtuu niin, että  Viedään kädet koiran suussa olevalle noutokapulalle ja tehdään pientä vetoa poispäin kapulaan. Jos koiran ote pitää, niin vedosta palkkasana ja koira saa pudottaa kapulan ja samantien palkataan koira. 
Uutena meillä oli matala este.  Estettä kokeiltiin ensimmäistä kertaa.  Ensin mentiin Väpän kanssa yhdessä kumpaankin suuntaan kävelyvauhdilla. Seuraavaksi Miia piti kiinni Väpän remmistä ja minä menin esteen toiselle puolelle, lähelle estettä, kutsumaan koiraa samalla palkkakättä ylös vetäen. Sama toistettiin toiseen suuntaan. hienosti poitsu suoritti tehtävän ja  loppuun otettiin reipas vauhtiluoksetulo.

Miia myös ehti leikittää kaikkia e-pentusii ja hienosti pennut leikkivatkin.  Hyviä ohjeita sateli  ja pentuset silmin nähden nauttivat kunnon leikittäjästä.

Kaikin puolin leiri oli erittäin onnistunut.  Tuli uusia tuttavuuksia ja oppia niin että korvat kuumenivat. Raisa oli hyvänä mallikoirana, kun luennonomaisesti Miia kävi koko pk tottisosion läpi.
Myös henkilöetsintää treenasimme yhden aamupäivän.  Saunottiin ja pikkasen kaljoiteltiin illalla :)
Toivon mukaan leirejä järjestyy vastaisuudessakin eli leiristä suuren suuri kiitos Miialle joka jaksaa niitä järjestellä kaiken kiireen keskellä! Myös kiitokset kuuluvat kaikille siellä olleille, oli hienoo olla mukana!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti