Belgianpaimenkoirayhdistyksen myöntämät palkinnot

Hienoa Väpä!

Suomen Belgianpaimenkoirayhdisty jakoi palkinnot vuoden 2014 ansioituneimmille koirille. Väpä pokkasi Ulla Tikkasen pokaalin sekä  vuoden 2014 Pk-tulokas tittelin..

Kiitämme näistä huomion osoituksista rotuyhdistystä ja innolla tartumme tulevaan harrastus vuoteen 2015.

Temppujen nopeuteen vaikuttavia tekijöitä

Koira ennakoi Halutaan, että koira alkaa tiettyjä asioita ennakoimaan, ja kun se alkaa ennakoimaan, alkaa vietti kasvamaan, ja temput nopeutuvat. Jossain vaiheessa siis koira ennakoi, ennakointi on itse asiassa hyvä asia, koira on oppinut jotakin. Esimerkiksi seuraamisessa käytän ennakoivia merkkejä täyskäännöksessä. Olen opettanut Väpälle jo patukkavaiheessa, että annan merkin ja sen jälkeen vasta tulee käännös. Myöhemmin koira lähtee jo kääntymään, kun kuulee merkkisanan.

Rikkomalla kaavaa pidetään ennakoiminen aisoissa. Koira ei koskaan tiedä mikä näistä kolmesta tulee, esimerkiksi eteeistumisen jälkeen: TOTTISTA tai sitten on SIVU tai sitten on palkka. Koirasta jo näkee, että se on jo ennakoimassa sivulle siirtymistä tai alkaa suu menemään kiinni. Ennakoimiseen mielestäni ei saa puuttua liian kovin ottein, sillä silloin me tapetaan koiran yrittäminen. Nätisti mutta päättäväisesti koiralle kerrotaan, että käskyä täytyy odottaa.

 

Satunnainen palkkaaminen Toinen oleellinen asia miten säilyttää koiran jo opittu toiminto nopeana ja halukkaana, on satunnainen palkkaaminen. Istumisista tai mistä tahansa asennoista, ei tule aina palkkaa. Se on taasen yksilökohtainen kysymys, kuinka usein palkka annetaan.
 

Nousujohdanteinen palkkaaminen Ja yksi, mikä vaikuttaa koiran temppujen tekemisen nopeuteen on se että mistä suorituksesta koira saa palkan. Palkataanko koiran hidas vaiko nopea suorittaminen. Palkkaaminen on tapahduttava aina ns nousujohdanteisesti. Aina tulisi palkata vähän nopeammasta tempun tekemisestä. Odotetaan että koira rupeaa tarjoamaan aina nopeampaa suoritusta esim istumisessa

 

Vihjesana Kun koulutetaan tottista kannattaa koiralle kertoa mitä kohta ollaan tekemässä. Vihjesana nopeuttaa koiran työskentelyä ja tuo tekemiseen varmuutta.

Viettiä, viettiä

Kun koira teknisesti osaa seuraamisen, niin on tärkeää, että ohjaaja pyrkisi koko ajan lukemaan koiran tunnetilaa ja sen mukaan elättää  koulutusta. Kun koira nousee liikaa vietillisesti tai laskee , niin kuin nuori koira monesti tekee, pitää tehdä asioita saadakseen koira sille optimaaliselle toiminta alueelle.

 

Jos koira on oppinut seuraamisessa sen, että se saa viedä pallon milloin huvittaa, niin miten ohjaaja voisikaan vaatia koiralta hyvää teknistä suoritusta, ennenkuin koira päästetään pallolle.

Koiran kouluttamisen mustavalkoisuus kotona tulee myös esille koulutuskentällä. Koiran täytyy tehdä kentällä temput niin miten sille on ne opetettu, vaikkakin vietti nousee. Yleisesti ajatellaan, että koiraa kouluttaessa suurilta osin ongelmat johtuvat siitä, että koiralla on liikaa virettä. Se on kuitenkin harvinaisempi ongelma.

 

Palveluskoiratottelevaisuus eroaa teknisestä tottelevaisuudesta siinä, että palveluskoiratottelevaisuudessa on päämääränä se että siinä tulisi olla viettiä ja voimaa, niin paljon kuin koirasta löytyy. Vastaan voi tulla hermorakenne ongelmia, kun vaaditaan koiralta mahdollisimman korkeaa virettä, mutta suurelta osin ongelmat johtuvat siitä,  että koira ei tiedä mitä siltä halutaan. Se on niin sanotulla harmaalla alueella, ja siitä syystä koira hermostuu ja tämän myötä tulee myös erilaisia käyttäytymismalleja, kun se pyrkii purkamaan hermostuneisuuttaan. Tekniset suoritukset lähtevät vajoomaan, siinä kohtaan kun ei olla tarpeeksi selkeitä; ei istuta enään pohjaan asti, painetaan seuratessa voimakkaasti tai koira lähtee selkeästi korostamaan pientä virhettä. Koiran koulutus on yksinkertaista ja se pitää pitää koiralle myös yksinkertaisena.

Kontaktiharjoitukset

Miten rakennetaan suoritusvarma kontakti koiralle 

Kun koira on oppinut sen,  mitä siltä vaaditaan, niin sille tulee opettaa myöskin se, mitä siltä ei haluta. Aika palkkaamiseen ei pitene, mutta häiriö alkaa kasvamaan. Kun koira osaa olla 3 sekuntia ilman häiriötä hyvin, niin aletaan tekemään koiralle häiriötä, apuohjaaja taputtaa käsiä, liikkuu, touhuaa jotakin.  Alkuun pieni häiriö, ei massiivihäiriötä, esim. toista koiraa haukkumaan viereen. Olosuhde täytyy olla kontroloitu, ja jos koira katsoo apparia, niin kielto EI, toistetaan häiriö ja jos koira pitää kontaktin, niin kehu ja palkka. Koira oppii sen, että jos jossakin tapahtuu jotakin, ja pidät kuitenkin hyvän kontaktin, niin kohta tulee palkka. Hyväksyttävää ei ole katsella muualle.

Monesti kontaktin menetykset johtuvat siitä, että ei olla kerrottu koiralle, että kontakti ohjaajaan ei saa tippua. Jos koira saa katsoa muualle, kun  tapahtuu häiriötä, ja ohjaaja on hiljaa ja antaa koiran katsella häiriötä. Vihdoin kun koira ottaa kontaktin ohjaajaan, kehutaan siitä, eli annamme itse koiran valita. Koira oppii, että voi katsella häiriötä, ja sitten saa kehuja, kun ottaa kontaktin ohjaajaan.

Meidän tulee olla reiluja koirillemme

Jos halutaan suoritusvarmoja suorituksia, niin  että koira ei missään tilanteessa menetä kontaktia,, meidän täytyy lähteä kertomaan se koiralle. Koiralle sanotaan EI, kun se tekee virheen ja kehutaan kun se tekee oikein, mutta se ei saa heti ruokaa, vaan tehdään sama tilanne uudestaan, eli sama häiriö toistuu ja jos kontakti on hyvä, niin siitä vasta tulee palkka. Häiriötä hiljalleen lisätään ja vaaditaan koiralta enemmän.  Alkuun appari vain käveli, myöhemmin appari menee kyykkyyn,  nousee ja taas se menee kyykkyyn, ja jos koira menettää kontaktin, niin se ei ole enään pelkkä EI vaan kiellon lisäksi nyppäistään pannasta hiukan ylöspäin, ja taas appari menee kyykkyyn ja jos nyt koira vielä katsoo apparia, niin nyt voidaan jo lujemmin käskeä "EI, MITÄ SÄ TOUHUUT SIINÄ, KATSO TÄNNE!" Ja tämän jälkeen, jos koira ottaa kontaktin, kehutaan koiraa. Ja taas appari menee kyykkyyn, koira pitää kontaktin ja tästä seuraa runsaasti kehuja ja palkka.

Perusidea on hyvin yksinkertainen, koiralle kerrotaan EI NÄIN, vaan NÄIN, ja mitä isommaksi saadaan oikean ja väärän tekemisen ero, niin koira alkaa väistämättä hakeutumaan siihen oikeaan tekemiseen. Tämä saattaa olla vaikeaa monelle ohjaajalle, vaikkakin kuulostaa yksinkertaiselta. Esimerkiksi oikea aikaisuus kiellolla ja kehulla. Käskyt eri äänensävyillä ja eri koirille oikeanlaiset pakotteet, pakotteet koiramateriaalin mukaan.

Scherkin seminaari 24.1.2015, Veikkola

Kokeisiin mahdollisimman koira-ystävällisin metodein.

Suojelukoiran itsevarmuus näkyy hyvissä koetuloksissa

Saksassa on muutamia koiran huippukouluttajia joihin ehdottomasti kuuluvat Peter ja Connie Sherk. Jokainen suomalainen koirankouluttaja voisi halutessaan heiltä jotakin oppia, koska he tekevät tulosten valossa jotain paremmin kuin suomalaiset. Peter ja Connie kouluttavat Saksassa koiriaan Heuwinkkelin clubilla, joka on maailman kenties menestynein. Heidän tavoitteena on saada niin hyvät kuin huonommatkin koirat, rodusta riippumatta, esittämään koe-ohjeen mukaisia suorituksia onnistuneesti kilpailuissa - mahdollisimman koira- ja ohjaajaystävällisin metodein.

Mia Skogsterillä ja Peter ja Connie Scherkillä on pitkä ystävyys takanapäin. He ovat kilpailleen samanaikaisesti MM kisoissa ja Miia on treenannut koiriaan heidän Heuwinkkelin clubilla. 
Heuwinkelin clubilla menestystä on tullut malinoiseilla, saksanpaimenkoirilla, kuin hovavarteillakin. Heillä on vankkaa näyttöä omasta koulutustyylistään, 30 vuoden aikana, ainoastaan 3-5 koiraa on joutunut vaihtamaan harrastusta . Heidän mielestään suurin osa koirista on tarpeekisi hyviä, niin että niillä voidaan kisata MM tasolla. Treenit suunnitellaan niin, että koiran itsevarmuus kasvaa, vaikka se ei olisi kaikkein itsevarmin koira.

Seminaari oli tarkoitettu suojelua harrastaville koirien ohjaajille, että myös maalimiehille. Maalimiesten pitäisi pyrkiä ohjaajien tavoin kehittymään ja oppimaan lisää koko ajan. Tänään Peterin semmaan osallistui 150 henkeä, joista maalimiehiä vain parisenkymmentä. Onneksi moni heistä oli juuri niitä Suomen huippuja. Kaikilla asenne saada uusia ajatuksia treeneihin ei koskaan katoa.

Pennusta suojelukoiraksi Heuwinkkelin metodeilla

Jos pennun kouluttaminen aloitetaan saalisleikillä, se ei opi haastamaan maalimiestä.

Saalisleikissä koiralla on hauskaa, sitä ei uhata. Myöhemmin, kun leikki muuttuukin vähän ikävämmäksi, maalimies kuormittaa, vaatii koiraa taistelemaan, on koiran vaikea ymmärtää sitä.

Peterin tapa aloittaa koulutus pentuna, on saanut alkunsa boksereista. Niitä oli hyvin vaikea saada haukkumaan kun koulutus oli aloitettu saalilla tai liian myöhään.

 Kun pentu tulee uuteen kotiin 7-8 viikkoisena, se keskittyy vielä ohjaajaan. Kun pentu vähän kasvaa,  alkaa se enemmän reagoimaan ympäristön ärsykkeisiin. Kaikkeen mihin pentu reagoi aggressiivisesti,  kitketään pois. Myöhemmin, suojeluharjoituksessa kuitenkin halutaan koiran esittävän vahvaa aggressiota. Jos nuori koira ei ole tottunut tai saanut reagoida aggressiivisesti asioihin, voi olla vaikea kaivaa myöhemmin  sitä esille.

Scherkit aloittavat suojeluharjoitukset silloin, kun pentu alkaa reagoida ympäristöönsä. Siten saadaan vahvistettua pennun aggressiopuolta heti alusta lähtien. Koulutus aloitetaan aina samanlaisesti, rodusta riippumatta . Ensimmäisissä harjoituksissa (noin 3-4 kuukauden iässä),  ohjaaja tuo pennun tyhjälle kentälle, pitkässä liinassa. Ainoastaan maalimies ja piilo ovat jossain kauempana.

Kun kentällä ei ole muita ärsykkeitä, pentu kiinnittää huomionsa paremmin maalimieheen. Harjoitukset kohdistetaan piilolle. Ohjaajan tulee pitää tuntuma liinaan, niin että se ei koskaan pääse löysäksi, jotta vältytään ikäviltä nykäisyiltä. Pennulla tulee olla myöskin aina valjaat, jotta haukkuminen onnistuu hyvin.

Kentällä oleva maalimies alkaa elehtiä epäilyttävästi, niin että pentu reagoi häneen. Pennun tulee tehdä aloitus, ei maalimiehen ja kun pentu kiinnittää huomionsa maalimieheen, niin maalimies esittää hiukan pelästynyttä, niin että pentu kokisi tilanteessa olevansa voimakas ja vahva. Pennulta saattaa lähteä haukahdus, ja tällöin maalimies juoksee poispäin ja ohjaaja kehuu ja kannustaa pentua. Pennun käyttäytyminen on reaktiivista, idea on kuitenkin se, että pentu tulee myöhemmin aktiiviseksi.

Aluksi treeneissä etäisyys on pitkä, mutta kun pentu alkaa reagoimaan oikein ja itseluottamus kasvamaan, maalimies alkaa lähestymään. Hiljalleen maalimies vähentää ärsykkeitä.

Pentua treenataan 2-3 kertaa viikossa ja useampi kerta saattaa olla samalla kerralla. Treenit kestävät vain muutaman minuutin.
Hiljalleen aletaan antamaan henkistä ja fyysistä painetta nuorelle koiralle, piiskalla tai patukalla. Kun treenejä ei aloiteta saalispainoitteisesti, niin on todella tärkeää, että pentu ei saa purua pitkään aikaan. Haukkua ja taistelutahtoa vahvistetaan ainakin pari kuukautta.

 Kun treenit aloitetaan taistelutahtoa ja haukkua vahvistamalla, voidaan huomata kuinka nopeasti koiran itseluottamus kasvaa ja kun myöhemmin ensimmäinen puru annetaan, koira on valmiiksi korkeassa vietissä, ja se voi kaiken energian antaa puruun.

Koiraa ei tarvitse houkutella puremaan hihaan. Ensimmäinen puru on koiralle hyvin merkityksellinen, se jää koiran mieleen. Koira oppii hyvin kuormituksen, maalimiehen antaman uhan ja vastaa siihen koko kehollaan

Myöhemmin koiran tulee keskittyä maalimieheen, kun tyyny lepää maassa koiran ja maalimiehen välissä. Kun koira puolustaa raivokkaasti tyynyä, ja maalimies pakenee, koiran huomio menee tyynyyn, se saa käydä tyynyyn kiinni.  Kanavointia ei vaadita koiralta. Koira saa voittaa lelun ja saa tehdä sillä mitä haluaa, ravistella, kantaa jne. Näin ei tule ongelmia otteiden suhteen, ja samalla lisääntyy taistelutahto ja into maalimiehen kanssa leikkimiseen. Jos pakotetaan koira kanavoimaan, paineen kautta, sitä enemmän tulee ongelmia.

Koirien haukkumistyylit ovat erilaisia, toiset joko seisoo, joku on puoli-istuva, joku pompottaa, kuitenkin tärkeintä on se, että koira löytää oman rytminsä ja koira ei kosketa maalimiestä haukkuessaan, vaan pitää pienen etäisyyden.

Koira ei ikinä saa purua piilolla! Jos koira on saanut aina piilolla purun, niin koira alkaa itse määrittämään haukun pituutta, ja palkan toiveessa haukku alkaa hiljenemään, kun jos se tehdään niin, että palkka heitetään koiralle palkaksi, ja se saa jahdata palkan itselleen ja tämä vahvistaa haukkumista.

Jos piilolla haukkuminen on ollut kuormittavaa , koira ei halua hakeutua näihin tilanteisiin myöhemminkään. Kaikki treenit tähtäävät siihen, että kokeessa koira saapuu kuudennelle piilolle, missä on paikoillaan seisova maalimies, koira huomaa, että maalimiehellä on hänen lelunsa/hihansa kädessä, ja koira tietää heti mitä pitää tehdä. Se aloittaa aktiivisen ja voimakkaan haukun. Jos hihan saavuttamisesta on tehty elämän ja kuoleman leikki, niin että koira joutuu puolustamaan itseään, niin ei saada täysin aktiivista haukkua aikaiseksi. Tämän pitää olla koiralle hauskaa, ei niin, että se on pakotettu puolustamaan itseään ja sen takia aloittaa piilolla haukun.
Kun koira on opetettu pitämään taistelusta, ja se on oppinut olemaan siinä vahva, niin koira palkkaantuu taistelusta myös kilpailuissa. Jos koiraa on viety pelkästään saalisvietillä, niin tälläisen koiran päämäärä on saada hiha itselleen. Koira hyväksyy ja kestää kuormituksen, mutta kisasta toiseen koira huononee, kun se alkaa oppimaan, mikä on treenien ja kisojen ero- kisoissa koira ei saavuta päämääräänsä eli ei saa hihaa itselleen.

Jälkivartiointioinnissa tulisi opettaa koira haukkuvaksi niissä vartioinneissa missä haetaan hallintaa.

Hiljaisella koiralla on paremmat mahdollisuudet saada täysiote kuin haukkuvalla koiralla. Haukkuva koira voi helpommin saada huonon otteen. Kokeissa hiljaisessa vartioinnissa huomataan helpommin jos koiran keskittyminen herpaantuu Siksi opetetaan koiralle kaksi eri ”irti” käskyä, lyhyissä vartioinneissa eri käsky kuin pitkässä. Lyhyessä vartioinnissa koiran täytyy olla hiljaa, ja pitkässä koira saa aloittaa vartiointihaukun. Ohjaaja opettaa näiden kahden eri irtikäskyn merkityksen koiralle.

Koiran tulisi pyrkiä aktiivisesti saamaan tyynystä/hihasta purua, ei niin, että koira istuu ja avaa suunsa, ja maalimies pudottaa hihan koiralle suuhun. Maalimiehen tulee lukea tarkasti koiraa. Kokeessa annetaan 2x20 pistettä uudelleen hyökkäyksestä, eli siihen kannattaa panostaa. Koira tulisi saada purun kun se on nopea ja tavoittelee hyvin, näin tehdään koirasta entistä aktiivisempi ja nopeampi.

Kun koira on 7-8 kuukautta vanha aletaan tekemään pitkän liikkeen pohjia. Pitkää liikettä lähdetään harjoittelemaan ensin lyhyeltä matkalta, ja hiljalleen pidennetään matkaa. Usein koiran ensimmäinen puru on 6 kuukauden iässä. Jotta koira saisi maximaalisen vauhdin pitkään liikkeeseen, purutyynyä ei pidetä liian korkealla, koska silloin koira keskittyy liikaa siihen hyppyyn. Alusta pitäen harjoitellaan maalimiehen molempia puolia, ensin otetaan koira purutyynyyn maalimiehen toiselle puolelle ja sitten toiselle. Kun koira tulee kovalla vauhdilla tyynyyn kiinni, niin maalimies ei vedä tyynyä koiran edestä pois, koska silloin saattaa seuraavalla kerralla koira kohdistaakin hyökkäyksen maalimieheen.

Pitkän liikkeen hyppyä opetettaessa koiralle, pidetään koira pitkässä liinassa. Liinaa käytetään vaihetelevasti, välillä jarrutetaan koiraa koko matka, välillä pysäytetään koira loppuvaiheessa, niin, että se ei pääsekkään puremaan, tai sitten niin, että keskivaiheella matkaa maalimiehelle, otetaan kevyt tuntuma liinaan ja puruun annetaan tuki. Eri liinankäytöllä saadaan koiran vietti nousemaan. Kun koira tulee hyppyyn tulisi maalimiehen äänellä ja eleillä osoittaa, että, että sattuihan sitä kun koira rohkeana tuli kiinni.

Selkäkuljetuksen treenaaminen aloitetaan ilman maalimiestä, koska halutaan, että koira on alemmassa vietissä ja sitä silloin on helpompi opettaa.

Selkäkuljetuksen hyökkäyksessä puru maalimieheltä tulee aina oikealta puolelta, vaikka koira kuitenkin näkee kuljetuksessa, että purutyyny on vasemmalla. Kisoissa maalimies ottaa aina koiran oikelta hihaan kiinni.

Myös kulmat opetetaan selkäkuljetuksessa. Aikaisemmin se tehtiin pysähdyksen kautta, mutta aivan lähiaikoina ovat kehitelleet uuden menetelmän. Sitä kutsutaan ”humaltuneeksi avustajaksi”. Maalimiehen vierelle siirtymenen opetellaan myös asteittain. Sitten kaksi asiaa yhdistetään, selkäkuljetus ja maalimiehen sivulle siirtyminen.

Peter ja Connie Scherk ovat kehittäneet parempia tapoja hallinnan opetukseen,

• Miksi hallintaa rakennetaan vieläkin suurien konfliktien kautta niin monelle koiralle?
  
• Maalimiesten tulisi tietää, miten tänä päiväinä nykyaikaisilla menetelmillä, koiraa turhaan kiusaamatta, voidaan opettaa suojeluhallinta, ilman että maalimies mätkii piiskalla suojelupiiloa ja tekee ohjaamisesta ohjaajalle hel*ttiä ja koiralle hallinnassa olosta mahdotonta. Ohjaajille pitää kertoa, mitä heidän tulee opettaa koiralle tottisosuudessa ja c-osan hallintaliikkeissä. Ohjaaja opettaa koiralle matalemmassa vietissä teknisesti mm selkä/sivukuljetukset/piilolta siirtymiset/sivulle kutsut, puhtaan haukun piilolla, irroitukset sekä piilon kierrot. Näin vältytään myös siltä, että ohjaajien ei tarvitse isojen pakotteiden avulla osaamatonta koiraa laittaa hallintaan suojelutreeneissä
 

Paikallaolo

Varmuus ja oikea mielentila

Koira jolla ei ole hyvä suhde ohjaajaan tai jonka koulutus perustuu liikaan paineeseeen, ei pysty tekemään varmoja suorituksia . Paikallaolossa kaikkein tärkeintä on varmuus. Koiran on pysyttävä paikoillaan tapahtuipa mitä hyvänsä. Eli jos kokeessa toinen koirakko ottaa esim noutoa, niin oma koira ei tule lähteä paikallamakuusta samalle kapulalle tai jos otetaan luoksetuloa, niin oma koira ei saa tempaista täysillä toisen koiran perään. Ohjaajan täytyy voida luottaa siihen, että koira pysyy paikallaan.

 Toinen yhtä tärkeä asia paikkamakuussa on koiran oikeanlainen mielentila. Koiran pystyy kouluttamaan niin, että se on paikkamakuussa levollinen, eikä ole ns ylivietissä. Koiran tulisi olla aktiivinen ohjaajan päin, eikä vilkuilla ympäristöä . Koiran pitäisi olla paikkamakuussa hyvällä ilmeellä, ei paineistuneen näköisenä. Koiran tulisi nauttia olostaan paikkamakuussa.

Kokeessa paikallaolo on joko ensimmäisenä taikka viimeisenä se on 50% mahdollisuus. Sitä treenataaan yllättävän vähän, vaikka se on 10 pisteen liike. Yhtä arvokas liike, kuin ensimmäinen seuraaminen.

Paikallaoloon tehdään viettiä

Harjoitus jo kisavalmiille koiralle. Paikallaoloon tehdään virityspiste, niin että koira nousee suoritukseen. Ohjaaja palkkaa satunnaisessa kohtaa koiran, esim jossakin kohtaa ennen piiloa tai  piilota heti ilmaantuessaan . Halutaan, että koira vielä nostaa viettiä ohjaajan selälle tai siinä vaiheessa kun se näkee, että ohjaaja tulee. Sitten aletaan tulla lähemmäs ja lähemmäs koiraa, ollaan viimein koiran luona, ei tulekkaan palkkaa. Koira on aivan skarppina, ja yht´äkkiä ohjaaja palkkaakin koiran. Tai sitten vasta istumisen jälkeen tai istumisen jälkeen saatetaan ottaa vielä haukku, tai vasta sitten seuraamisessa, kun poistuu paikkamakuulta yhdessä koiran kanssa.  Koiran ilme pysyy hyvänä, odottavana, ja se on innostunut. Palkka voi tulla vasta kun ollaan koiran kanssa piilolla ja koira käsketään maahan ja  odotellaan parin eteenmenoliikkeen loppumista, saatetaan ottaa pieni hetsaus ja palkka. Koira oppii nostamaan viettiä paikallaolosta ja paikallaolon jälkeen ja näin meillä on hyvässä tunnetilassa oleva koira, kun lähetään suorittamaan liikkeitä. Jos paikallaolo tulee viimeisenä, niin ei haittaa, ompahan hyvässä tunnetilassa kentältä poistuva koira.

Harjoitus; Harjoitteella saa terävyyttä koiraan, kunhan tekee tempun selkeästi. Jätän koiran paikkamakuuseen ja alan siirtymään koirasta poispäin. Yht äkkiä saatan kesken poistumisliikkeen vapauttaa koiran palkalle. Teen nopean suurieleisen liikkeen, mitä koskaan en kisassa tee.

Talven harrastukset

...ensimmäisenä tulee vetohiihto. Kun lunta on tarpeeksi, suuntaamme lenkkeilyt jäälle tai metsäautoteille.




Matkaa taitamme kerrallaan noin kuusi kilometriä.




Pimeys ei haittaa, onhan meillä heijastimet ja otsalamppu. 



Kahdeksanvuotias valkoinen pärjää puolet nuoremmalle malinoisille vauhdissa oikein hyvin.



Ja kun viisas narttu on, niin laittaa pojan hommiin; polkua lumeen ensimmäisenä tallomaan.



Sitten urheilullisen suorituksen jälkeen kotiin tarhaan hirvenluuta järsimään.